A Heartbreaking ∞ of Staggering Genius

Haastattelijana Olli, kuvaajana Mari, leikkaajana Olli.

The unofficial, demotic history of cinema is built out of these impressions and out of the patterns that turn movies into a warped, unignorable mirror of the world they inhabit.

demotic (adj) 1: of or written in or belonging to the form of modern Greek based on colloquial use; 2: of or for the common people – source: Screen Memories

Jyväskylän rautatieasema, torstai-ilta. Turun-juna oli myöhässä, joten kuulutus pärähti päälle Se kertoi uuden saapumisajan ja päättyi lauseeseen Pahoittelemme myöhästymisestä mahdollisesti aiheutuvaa haittaa.

Mitä merkitystä on automaattisella anteeksipyynnöllä?

****

Jyväskylän yliopisto, Agora, torstai-iltapäivä. Miesten vessan peiliin oli liimattu lappu, jossa kehoitettiin sikainfluenssalta suojautumisen nimissä pesemään kädet ja kuivaamaan ne huolellisesti. Lopussa sanottiin vielä, että suojaa kätesi paperilla sulkiessasi hanan.

Kyseisessä vessassa on hanat, jotka menevät itsestään päälle ja pois päältä.

Edellisetkin herran kirjoitukset on vielä lukemati, mutta Errol Morris on taas ehtinyt puskea seitsenosaisen sarjan NY Timesin sivuille.

• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 1)
• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 2)
• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 3)
• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 4)
• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 5)
• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 6)
• The Case of the Inappropriate Alarm Clock (Part 7)

En ole siis sanaakaan näistä vielä lukenut, mutta odotukset on kovat.

Tuumasin, että olisi hyvä tehdä videokameralla jotain, ettei opit ihan täysin unohtuisi. Niinpä me suunnattiin Marin kanssa perjantaina iltapäivällä Hakaniemen torille ja haastateltiin satunnaista vastaantulijaa aiheesta ystävyys. Näitä olisi tarkoitus tehdä lisää, ehkä joka perjantai tai ehkä ei.

Tähän mennessä olen oppinut, että kameran lcd on säädetty ihan liian kirkkaaksi, koska tulin alivalottaneeksi aika monta kuvaa. Toisekseen olen oppinut, että iMovie ‘08 on paholaisen keksintö, jossa ei ole mitään hyvää. Pitää varmaan ostaa Teemun kehuma Final Cut Express.

Bonuspalasena taidetta samalta reissulta:

Eteisen lattialla odotti HBL-tilausjaksoni ensimmäinen Volt-lehti.

Ensireaktio lehden avattuani oli ai niin, en osaa ruotsia. Luulen, että ymmärsin taksikuskijutusta kohtalaisen paljon, mutta sen jälkeen vastaan tuli pitkä Jan Guillou -juttu.

Selitys: nautin aikakauslehtienlukemisesta. Jostain kumman syystä luen fiktiokirjallisuutta aivan mahdottoman vähän, mutta sen sijaan nonfiktiiviset tarinat kiinnostavat suuresti. Haluaisin siis lukea, ymmärtää ja nauttia esimerkiksi Guillou-jutusta.

Takauma: reilu vuosikymmen sitten valmistauduimme ruotsin yo-kokeisiin. Yhdessä kuullunymmärtämisharjoituksessa piti vastata läjään monivalintakysymyksiä tarinasta, jossa luokkahuoneeseen tunkeutui yllättäen eläin. Sain muistaakseni melkolailla kaikki oikein, mutta jälkikäteen paljastui, että kuullunymmärtämiseni ei ollut aivan parasta mahdollista luokkaa.

Tarinassa nimittäin puhuttiin hiirestä, ja minä luulin sen olevan hirvi.

Hieman kyllä ihmettelin, että miksi opettaja nousi hirveä pakoon pöydälle ja miten eläin yleensäkään oli päässyt sisälle. Monivalintatehtävät – luojan lahja idiooteille.

En ole aivan varma, miten paljon ruotsintaitoni on tuon tapauksen jälkeen kehittynyt. Luultavasti ei kovin paljon. Ei ainakaan tarpeeksi, jotta pystyisin nauttimaan Guillousta.

Harmi.

Sain sähköpostia:

Olli Aleksi Sulopuisto,

Tietojemme mukaan sinulla ei ole tällä hetkellä työ- tai opintosuhdetta Jyväskylän yliopistoon, joten tietohallintokeskuksen tunnuksesi “olli” käyttöoikeus päättyy. Tunnuksesi vanhenee 15.10.2009, ellei työ- tai opintosuhdetta ole ko. päivänä.

Lokakuussa on kulunut hitusen päälle kymmenen vuotta siitä, kun muutin Jyväskylään ja aloitin tietojärjestelmätieteen opinnot. Vuosi eteenpäin, ja pääsin opiskelemaan journalistiikkaa. Kolme vuotta lisää, ja olin vaihdossa Walesissa, jota varten tämän bloginkin alkujaan perustin. Kaksi vuotta päälle, ja pääsin töihin Jyväskylän Ylioppilaslehteen. Kolme vuotta siitä, ja muutin Outin kanssa Tampereelle. Vuosi sitten muutimme Helsinkiin.

Gradua ei ole, opiskelijakortin tarra vanhenee, eikä kohta ole enää käyttäjätunnustakaan. Niin vierivät vuodet.

Lueskelin työtarkoituksessa Juhana Torkin Puhevaltaa. Siinä analysoitiin Hannu Taanilan radiojuttuja, ja minulle tuli kauhea himo kuulla älykkään vanhan änkyrän puhetta.

Siispä Ylen Areenaan, josta sattumoisin ei löydy Taanila-hakusanalla yhtikäs mitään. Eipä hätiä mitiä, sillä Elävässä arkistossa on esimerkiksi Hannu Taanilan sävelradio – ja ihan mp3-muodossa ladattavana!

Imuroin tiedostoja koneelle, jotta voisin siirtää ne puhelimeen kuunneltavaksi, kun koko homma alkoi tuntua tyhmältä. Miksen vain lataisi ohjelmia suoraan puhelimeen podcastina? No siksi, että Elävä arkisto ei moista tarjoa.

Joten kasasin sitten itse tämän metadataltaan hieman viallisen Hannu Taanilan sävelradio -podcastin. Osoite on http://iki.fi/dst/taanila.xml jos joku tahtoo vaiks’ copypastettaa sen.

Hei Pirkka ja Tuija: Elävän arkiston seuraavaan versioon automaaginen podcast-generaattori, eiks je?