Olen tässä pohdiskellut, että elokuvien arvioimisessa asteikolla 1–5 on ainakin
kaksi ongelmaa.

Ensimmäinen on se, että taiteen rankkaaminen on yleensäkin tyhmähköä
hommaa. Minä vaan satun olemaan sellainen luonne, joka mieluusti järjestelee
kaiken bittimuotoon. Fyysisen maailman puolella saattaa asioita jäädä joskus
lojumaankin, mutta listoihin ei.

Toinen ongelma on se, että en ole antanut yhdellekään elokuvalle huonointa arvosanaa
eli yhtä euroa. Tästä puolestaan seuraa asteikon kutistuminen, joka näkyy erityisesti
kolmosen kohdalla. Tällä hetkellä jaan kolmosia sekä hyville että hieman huonommille leffoille.
Toisaalta tätä nykyistä jaottelua puoltaa se tosiseikka, että pyrin tietoisesti
välttämään kaikkein huonoimpien elokuvien näkemistä, jolloin huonoimmalle arvosanallekaan
ei tule käyttöä.

Ja nyt kun olen kirjoittanut tämän paperille, lienee aika tarttua päättämättömyyden mullikkaa
proverbiaalisista sarvista ja julistaa uusi arvosteluasteikkoni:

  • = Paskaa. Ihan kauheaa paskaa. Ei huvita edes camp-mielessä. Älä tuhlaa aikaasi.
  • € € = Katsottava, etenkin jos se onnistuu ilmaiseksi.
  • € € € = Perushyvä elokuva, sellainen joita käytäisiin katsomassa teatterissa, ellei Finnkinon hinnoittelupolitiikka olisi niin opiskelijaepäystävällistä.
  • € € € € = Erittäin hyvä elokuva, sellainen jonka näkemisen eteen kannattaa jo nähdä vaivaa & uhrata rahaa. Laita DVD harkintaan.
  • € € € € € = Totoro, Monty Pythonin Lentävä Sirkus, Shaolin Soccer – mitä vielä odotat? Tämä pätkä mullistaa elämäsi ja maailmankatsomuksesi.

Toivottavasti selkeni.