Setti oli yllättävänkin tasapainoinen, ainoastaan Aurinko jätettiin tällä kertaa pois valikoimasta. Kolme ensimmäistä viisua kuluivat melko rauhallisesti, ja vasta niiden jälkeen esitetty Kirosäkeet sai yleisön oikein kunnolla mukaan.
Henkilökohtainen suosikkiyllätykseni oli Raskas, jonka säkeistön riffi kuulosti pirullisen hyvältä. Loppuviisu olikin sitten kuraa, kuten aina. ”Mukavin” biisivalinta muuten vaan oli Työt ja päivät. Vastaavasti Elokuun kruunua ei olisi ollut ihan pakko soittaa, sillä kuollut hevonen on kuollut hevonen vaikka sen uppopaistaisi vähäkalorisessa rypsiöljyvalmisteessa.
Jossain vaiheessa keikan loppupuolella lavalla tapailtiin Pilvien kuninkaan alkua, mutta kyseistä viisua ei kuitenkaan setissä kuultu. Samaten loppupuolella jonkun laulun (pirun kun muisti jo pettää) alkuun soiteltiin vähän matkaa Joy Divisionin Love Will Tear Us Apartin riffiä. Kokonaisuudessa piristävää oli se, että äijät tahkosivat muutaman HC-aikaisen viisunsa läpi kunnialla. Huonoja laulujahan ne minusta ovat, mutta on se mukavaa nähdä kun nelikymppinen setämies pieksää instrumenttia Pohjolassa eletyn nuoruuden suomalla vimmalla. Hyvä maku tästä jäi, vaikka lippu maksoikin 12 euroa.
Vinkki Lutakossa kävijöille: vallan mainio katselupaikka löytyy noin neljä metriä miksauspöydän edestä, sivusuunnassa aivan keskeltä lattiaa. Siinä kohdalla on nimittäin ilmanvaihtohormi, joka pitää ahkerankin pogoajan kainalot raikkaana kuin kevätaamun.
Keikan jälkeen kävimme vielä Tuomaksen kanssa meillä saunassa, kuuntelimme rock-musiikkia ja Radioateljeen tuotoksia cd-soittimella ja lopulta heitin tämän tuoreen ylioppilaan kotiinsa. Mies ihasteli Escortin keskuslukitusta (sen takia siinä lukee Laser).
Comments are closed.