Ei se suunnittelu, vaan se tekeminen
Päätin, että neljä tuntia päivässä on minulle sopiva määrä. Se on jopa laskennallisesti melko lähellä opintoviikkomäärää, vaikka sillä nyt ei ole mitään väliä. Tärkeämpää on se, että säännöllinen ja jatkuva työskentely pitää aivon virkeänä ja takaa sen, että jotain päätyy paperillekin.
Niinpä olen viime viikon nököttänyt kirjastossa, päntännyt sohvalla ja ähissyt koneen ääressä. (Kissa kävi juuri tiputtamassa kirjan hyllystä ja poistui paikalta viattoman näköisenä.) Mitään konkreettista siitä ei ole seurannut, sekavia muistiinpanoja kuitenkin. Omatunto on myös pysynyt puhtaana.
Työskentelemistä helpottaa myös se, että tässä vaiheessa en oikeastaan tee muuta kuin lue kirjallisuutta tai New Yorkereita. Lukeminen kun on tunnetusti graduntekijöille se vaihe, jota mieluusti venyttäisi vaikka miten pitkäksi. Minullakin on sen seitsemän sortin muistelmaa, tutkimusta ja esseetä hyllyssä, että voin valita tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivaa silmäiltävää.
Joten pitäisiköhän tästä raahautua tuonne olohuoneen sohvalle taas.
Samankaltaisia merkintöjä
- Yt-neuvottelut: Minkä takia irtisanomisneuvotteluja on määrätty ihan laissa kutsuttavan yhteistoimintaneuvotteluiksi? Voinko soveltaa samaa sääntöä myös henkilökohtaisessa elämässäni? Tästedes en...
- /dev/null: käteeni koskee, koska väänsin mansikkahillopurkkia aamulla auki viitisen minuuttia (elintasosairaus, sano!) kaveri kommentoi Dome Karukoski -haastattelua sanomalla Katsoin muuten aluksi, että...
- Liian iso elokuvaksi: Guardianin artikkelissa That's all, folks John Boorman pohtii mitä mammuttibudjettisten hittielokuvien valmistaminen tulee loppujen lopuksi maksamaan studioille...
- Löysää tutkimusta: Olen tässä viime viikot löysäillyt gradun tekemisestä. Tarkemmin sanottuna tekemisestä olen löysäillyt koko syksyn, nyt on jäänyt syrjään se vähäinenkin...
- Toinenkin ajatus: Armas Paskiasta mukaillakseni: Paskat mitään väsyttää, kunhan vaan hiukan lepuutan silmiäni....
Yksi kommentti