(kainalo Julmahuvi-juttuun)

Suomen tärkein komedia

Hyvä lukija, suonet anteeksi yllä olevan jutun fanaattisen aloituksen. Satun vain olemaan sitä mieltä, että Studio Julmahuvi on paras suomalainen viihdeohjelma koskaan. Syitä on monia, mutta niistä tärkein on kunnianhimo.

Se näkyy ohjelman joka vaiheessa. Teksteissä on ideaa, eikä huumori perustu vain hassujen fraasien toistelulle, vaikka onelinereitä riittääkin. Näyttelijäsuoritukset ovat erinomaisia. Viittaukset muihin ohjelmiin ja genreihin eivät ole itsetarkoituksellisia, vaan niin saksalaisdekkari Die Kühe kuin Surmanluoteja apinoiva Roudasta rospuuttoon seisovat myös omilla jaloillaan. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että ohjelma näyttää hyvältä.

Ei sillä, että ryhmän muut tuotokset olisivat huonoja. Joyboysissa on monia oivaltavia kohtauksia, mutta sen kohde tuntuu turhan helpolta, ja tekninen ote on vielä horjuva. Mennen tullen toimii paremmin nyt, kun katsoo sen putkeen, ja tietää, ettei se ei yritäkään toisintaa Studio Julmahuvin kikkoja. Kyseessä on itse asiassa varsin nautittava dekkariparodia, jonka hienoimmat oivallukset ovat kenties kuitenkin yksityiskohdissa.

Julmahuvi-paketti on vuoden tärkein kotimainen DVD. Vaikka ekstramateriaalit ovatkin hieman puuduttavia, löytyy sieltä muutamia helmiä, kuten poistettu Muksuluuri-insertti, Tommi Korpelan esittämän tontun vierailu Laatikko-ohjelmassa ja monen minuutin lähikuva Petteri Summasen suusta, kun hän spiikkaa viimeisen jakson luontodokumenttia – täysin ex tempore, tietenkin.

Boksi päässee hyllyssäni kunniapaikalle, heti Monty Pythonin Lentävän sirkuksen viereen. Sen verran merkittävästä tuotoksesta on kyse.

Olli Sulopuisto