A Heartbreaking Blog of Staggering Genius

Soitin Nokian palvelupuhelimeen kysyäkseni, voisinko saada puhelimeni softapäivityksen takuun piikkiin. Ongelma on, että laite sammuttelee välillä omin päin tausta-ajossa olevia ohjelmia.

Emme ole varmoja, onko se ominaisuus, puhelinpalvelun tyyppi sanoi.

Vau. It’s not a bug, it’s a feature ei olekaan pelkkää legendaa.

Kiss Kiss Bang Bang on mainio viihdepläjäys. Sitä paitsi se viittaa itseensä niin tiheään, etten voi olla pitämästä siitä. (Self-referentialism = good.)

Brokeback Mountain on juuri niin mahtava kuin kaikki sanovat sen olevan. Se on kaunis katsella, hienovaraisesti näytelty ja vallan mainiosti kirjoitettu.

Jarhead on pitkäveteinen, turhauttavan löperö kakkapieru.

Munich lienee Steven Spielbergin paras elokuva koskaan. Jonkun muun ohjaajan käsissä trilleri, johon on upotettu muutama varsin teatraalinen monologi ja paljon pohdiskelua koston oikeutuksesta, voisi kehittyä melkoiseksi pökäleeksi, mutta Stevie-setä on teknisesti niin taitava, ettei katsojalla ole hätäpäivää.

Good Night, and Good Luck on yksinkertainen olematta pitkästyttävä, oikeamielinen olematta saarnaava (okei, ehkä se on pikkuisen saarnaava) ja sopivan kompakti. Lisäpisteitä sankaritoimittajista.

A History of Violencen suhteen viittaan mestari Lindholmin kirjoitukseen.

Hustle & Flow on melkoisen perinteinen rags to riches -tarina, jonka päähenkilöksi on valittu memphisläinen parittaja. Sliipattu tuotoshan tämä on, mutta toisaalta se hoitaa hommansa parhaiden Hollywood-aivopierujen tapaan.

Om jag Vänder Mig Om — Mahtava elokuva. Miten loistavaa onkin nähdä sattumalta valittu elokuva, joka paljastuu todelliseksi timantiksi! Tarinan käynnistyminen kestää ehkä viitsen minuuttia, mutta sen jälkeen ei hengähdystaukoja juuri ole. Näyttelijätyö on kauttaaltaan erinomaista, mutta ennen kaikkea käsikirjoitus toimii upeasti. Realismia, joka nousee kuitenkin arjen yläpuolelle ja teemoja, jotka leikkaavat toisensa rinnakkaisissa tarinoissa luontevasti. Suosittelen mitä lämpimimmin.

Yhteensä 24.

Unleashed oli ihan paska.

Tom Yum Goong ei ole yhtä hyvä kuin Ong-Bak, mutta ensirakkaus onkin aina ensirakkaus.

Syriana tukehtuu juonikuvioidensa alle, vaikka aihe on varmasti tärkeä ja silleensä. Ei se varsinaisesti huono ole, mutta monimutkaisuus != laatu. Jari Lindholm osasi sanoa asian nätimmin.

Factotum meni joo, samoin Reconstruction. Ei miulla useimmista elokuvista ole mitään fiksua sanottavaa. Mitäänsanomattomuutta on se kai.

Hei, jotain on vinossa, voisi nokkela Impostorin katsoja todeta. Sitten Battlefield: Earthin ei minua ole hemmoteltu näin monella täysin viistolla kuvalla. Muutenkin elokuva oli huono.

Pitkin tietä pieni lapsi ei ollut yhtä hieno kuin Joutilaat, mutta se olisi varmaan liikaa vaadittu.

Summa lie 16.

There I am, newborn Olli Aleksi Sulopuisto, crying my lungs out in a hospital in Joensuu, only a few hundred kilometres away from the Russian border. Not the kind of person you would expect to have a close relationship with English. Well, actually that is a correct assumption. I was more concerned with eating, sleeping and screaming than SPOTPA or wondering why the girl was selling bivalves or how she had gotten onto the sea shore in the first place. All that was to come later on.

Read the rest of this entry »

He has also partied heartily, shifted creative gears on whims and survived - with brio, luck and great timing - in an industry littered with corporate casualties.

brio (n): quality of being active or spirited or alive and vigorous – source: Will You Still Need Me, Will You Still Read Me?

Mitäs vitt… blogi on ollut hiljaa melkein kuukauden. Wau. Antakaas kun selitän.

1. Olen tehnyt työtä. Haastatellut ihmisiä, käsitellyt kuvia, kirjoittanut juttuja, taittanut sivuja. Vie yllättävän paljon aikaa tuo työnteko, eikä se ole koko ajan kivaa.
2. Olen seurustellut. Se puolestaan meinaa, että aikaa telkkarin töllöttämiselle, irkkaamiselle, bloggaamiselle ja kaikelle muulle, mitä täällä virtuaalimaailmassa elämäksi kutsutaan, on jäänyt kovin vähän. Mainittakoon kuitenkin myös, että valinta on tietoinen ja tekee minut onnelliseksi. So there.
3. Olen pelannut Akin kanssa mätkintäpeliä Xboxilla. Tänään aamulla tuli pataan enää 5–4, kun yleensä luvut ovat olleet luokkaa kaksi vs. kymmenen. Kyllä tästä vielä noustaan.

Yhden sanan internet-tiivistelmänä olen ollut kiireinen (mutta onnellinen).