A Heartbreaking Blog of Staggering Genius

Tekijänoikeuslaki, 53 §:

Jos kirjallisen tai taiteellisen teoksen suhteen tekijän kuoltua menetellään julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla, on asetuksella määrättävällä viranomaisella valta, vaikka tekijänoikeus on lakannut tai sitä ei ole ollut, kieltää sellainen menettely.

Näin kertoo asiasta Kustannustoimittajan kirja:

Viimeksi pykälää on sovellettu vuonna 1983, jolloin Suomen Tiedeakatemia pyysi ministeriötä kieltämään Akseli Gallen-Kallelan maalausten käytön keräilylautasten koristeaiheina. Ministeriö ei antanut vaadittua kieltopäätöstä.

Kävin tänään irtisanomassa Jyväskylän asunnon.

Tilasin kuukausi sitten Bisnes.fi:n ja nyt se sai kirvestä.

Viikonloppuna Lentävä sirkus -maratooni meillä, alkuaika lauantaina noin klo 10.

Journalismikritiikin vuosikirja tilasi Ville Rannalta “rehellisen ja peittelemättömän” sarjakuvaesseen Muhammed-hässäkästä… ja päätti sitten jättää sen julkaisematta, kun samaan lätyskään kirjoittava muslimi loukkaantui asiasta. Ranta hiiltyi tästä hiukkasen.

Perusteluja odotellessa.

(via Kari Haakana)

Siirsimme äsken 16 pdf-tiedostoa iPrintin palvelimelle.

On kulunut viisitoista kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran tulostin valmiita sivuja.

Tässä välissä Jyväskylän Ylioppilaslehteä on ilmestynyt 23 numeroa, jotka ovat sisältäneet 288 sivua. Mikäli minulla on joskus todella tylsää, voisin vielä laskea, montako juttua ja merkkiä se tarkoittaa.

Joka tapauksessa urakka on ollut kohtalainen. Yksi tabloidsivu vastaa pinta-alaltaan neljää keskiverron kovakantisen kirjan sivua. Täten voisi laskea, että olen ollut kätilöimässä 1152-sivuisen kirjan syntymää. Onhan siinä kai sanottu sana jos toinenkin.

Viimeiseen Jylkkäriin kirjoitin JYYn ensi vuoden budjetista, Reilu kahvi-Utz Kapeh -sekaannuksesta Ilokivessä, goatsesta ja Tuomas Nevanlinnan Nurin oikein -kirjasta. Toiseksi viimeiseltä sivulta löytyy vielä (kuvallinen) kolumni, jossa yritin välttää tavanomaiset “moi ja kiitti” -latteudet haukkumalla lehteä ja itseäni mahdollisuuksien mukaan.

Viimeisenä työyönä kuuntelimme Backstreet Boysia, 22-Pistepirkkoa, Beastie Boysia ja – tietenkin – Ristoa. En antanut muiden juurikaan vaikuttaa musiikkivalintoihin. Hihittelimme säkkituoleille ja Tarton poliisin tiedottajalle.

Huomenna perjantaina järjestetään lehden pikkujoulut, jotka ovat samalla minun läksiäiseni ja seuraavan toimittajan, Mikko Mattlarin, tuliaiset. Työsopimusta on jäljellä joulukuun loppuun, mutta ylityövapaat alkavat perjantaina 8. joulukuuta. Sen jälkeen pitäisi kai keksiä, mitä aikoo elämällään tehdä.

Täytän puolentoista viikon päästä 27 vuotta. Olen onnellinen, koska elämässäni asiat ovat hyvällä mallilla.

Tiedät kyllä, että puhun sinusta.

Selailin linkkivirtaankin lisäämääni Observer Music Magazinea, jonka vierailevana päätoimittajana toimi Jarvis Cocker.

Miksei tuollaista tehdä Suomessa? Muistan, että Imagessa on joskus harrastettu vierailevia päätoimittajia, mutta entä muut lehdet? Eikö tuo sopisi parhaiten juuri harrastelehdille (musiikki, elokuvat, urheilu)? Yleisuutis- tai -aikakauslehdessä idean toteuttaminen olisi ehkä hankalampaa, mutta kyllä minä ainakin ostaisin A. W. Yrjänän päätoimittaman Soundin.

Ideaa saa vapaasti jatkokehittää.

Nuorena valokuvaaja oli usein myöhässä tunneilta, busseista ja yleensäkin kaikkialta. Silloin harvoin, kun hän ehti paikalle ajoissa, ihmiset taivastelivat: “Jaanis kerkis.”

Posiesin kitaristi oli kova naistenmies. Kun hän tapasi uusia ihmisiä, heidän yhteiset tuttunsa varoittelivat potentiaalisia uhreja: “Jon Auer. Vaara.”

Olen tarkka maineestani pidättyvänä ja tasapuolisena arvioijana, joka mieluummin pidän suuni supussa kuin sanon värikkäästi ja pois se minusta, että ryhtyisin loukkaamaan ihmisiä. Mutta tekijänoikeusjärjestöjen päättäjät ovat täydellisiä kusipäitä.

Sikäli kuin tässä vajavaisessa maailmassa on mitään täydellistä.

Jukka Kemppinen: Takkivaras iskee

Veli-Pekka Lehtonen, Nyt 10.11.2006:

Tuossa maailmassa kuolema ja sukupolvien paino on alati läsnä; sen paljastaa jo elokuvan nimi, Edesmenneet.

Olli Sulopuisto, Kaista 11.11.2006:

Elokuvan nimi, The Departed, viittaa kaikkien poisnukkuneiden uskovaisten päivään. Samalla se kertoo siitä, mikä kohtalo alamaailman toimiin sotkeutuneita useimmiten odottaa.

Jantso Jokelin, Aviisi 16.11.2006:

Elokuvan nimi, Vainajat, kuvaa hyvin tarinan henkeä. Monet henkilöt ovat tavallaan kuolleita jo ennen kuolemaansa ja useimpien tehtävä on vain kuolla. Loppupuolella kertalaakit lisääntyvät lähes ylettömään potenssiin.

Huitaisin YouTubeen soittolistan, johon on koottu parhaat palat meikäläisen yliopiston nettitelkkari Visiolle tekemistä jutuistani.

Ne loputkin löytyvät Vision arkistosta hakusanalla “sulopuisto“. En kyllä voi suositella.

Edit 20.11.2006: YT-linkki korjattu.

On Erkon rahoista sentään jotain hyötyä. Istun nimittäin Postitalon kahvilassa ja surfaan Hesarin WLAN:illa. Jee.

Itse asiassa olen jopa tekemässä tässä töitä, eli lähetän Jylkkärin juttuja englanniksi käännettäviksi.