Schraderin kaanon
I decided it should be an elitist canon, not populist, raising the bar so high that only a handful of films would pass over, hän kirjoittaa esipuheessaan ja vielä myöhemmin
Canon formation has become the equivalent of 19th-century anti-sodomy laws: repudiated in principle, performed in practice.No, löytyyhän sieltä vähemmän provosoivaa kamaakin:
It is no longer possible for a young filmgoer to watch the history of film and make up his or her own mind: there are just too many movies. It’s barely possible to keep up with the yearly output of audiovisual entertainment on TV and in theaters, here and abroad. Like book readers, filmgoers must rely on the accumulated wisdom of film studies—which films have endured and why—a “wisdom” increasingly polluted by populist or academic criteria. What is needed, disingenuously enough, is a film canon.
Joka tapauksessa minun lukuni ovat 9/20 (kulta), 5/20 (hopea – hauskasti mukana on myös yksi Schraderin kirjoittama leffa) ja 6/20 (pronssi) eli yhtensä 20/60. Puolustuksekseni voin sanoa, että dvd-hyllystä löytyy vielä seitsemän klassikkoa lisää, kunhan vain saisi joskus ne katsottua.
6 Responses to 'Schraderin kaanon'
Leave a Reply
Samankaltaisia merkintöjä
- Härkä ja kissa: Jälkijättöisesti putkautan vielä bittiloosalle (niinku selluloosa mutta bittien kanssa, gedid?) vaatimattomat mielipiteeni kahdesta eläinaiheisesta elokuvasta. Raging Bull ...
- Viikon elokuvaraportti: Werner Herzogin ohjaama White Diamond alkoi jossain vaiheessa tuntua fiktioelokuvalta. Itse asiassa tunne iski siinä vaiheessa, kun dokumentin päähenkilö kertoi...
Kulta: 9/20
Hopea: 10/20
Pronssi: 4/20
Jussi Og
15.11.2006 klo 13:52
Jos siis vain katsoisin nuo hyllyssä odottavat leffat, olisin elokuvallisesti sivistyneempi kuin sinä.
On hyvä pitää elämässä tavoitteita.
OlliS
15.11.2006 klo 15:53
Minähän olen elokuvien suhteen täysi moukka, toisin kuin sinä. Mutta täytän ensi kuussa 40, se vaikuttaa - ainakin kun käy läpi jonkun keski-ikäisen kokoamaa “kaanonia”.
Jussi Og
15.11.2006 klo 18:53
Mutta siehän olet määritelmällisesti moukan vastakohta, koska kaanonista on isompi osa hallussa! Sitä paitsi: millä ihmeen perusteella mie muka tajuan tästä elokuvahommasta jotain? Kunhan soitan suutani.
Minä täytän samana päivänä 27, mutta vaikutus on lähinnä “miksi Schraderin listassa on noin paljon noin vanhoja pätkiä?” Miehen pohdinnat vaikkapa Eisensteinin arvosta olivat kyllä ihan kiinnostavia.
(Tämä on ollut vilkkain bloggauspäiväni pitkään aikaan.)
OlliS
16.11.2006 klo 0:08
Huonoja lukuja pukkaa, missä mielessä tuo Schraderin kaanoni oli juuri minun kannaltani kiehtova ja hyvin rakennettu. Eli se toimii mukavana bongauslistana kaltaiselleni aidolle elitistille, joka kiinnostuu sitä enemmän mitä esoteerisempaa kamaa sieltä löytyy.
Eikä tuo lista sinällään ole hirveän elitistinen, sieltä ei vain löytynyt juuri niitä ainoita Visconteja, Antonioneja, Bressoneita, Godardeja jne. jotka olen sattunut katsomaan, vaan strategisesti juuri jotkin toiset. Vittuilumielessä listattu Tarkovskin Nostalghia on se ainoa Tarkovski, jota en ole katsonut.
Tarkovskia siellä pitäisi olla tietenkin korkeammalla, mutta toisaalta Schrader tuntuu olevan MELKO RUMA kaveri, eikä se ole mitään kummoista LEFFASARALLAKAAN TEHNYT, joten eihän sillä siis mitään KOMPETENSSIA ole, varsinkaan kun se on vielä JENKKIKIN, eurooppalaiset juuret on meillä kaikilla…
kulta: 9/20
hopea: 6/20
pronssi: 4/20
Nopeasti laskettuna minun saldoni kasvaisi 4-5 leffalla, jos katsoisin hyllyssäni, digiboksissani ja sinun hyllyssäsi olevat leffat ja jos muistan oikein mitä sinulla on.
Neliapina
16.11.2006 klo 9:31
Ilmeisesti herra Kalvinistin pointtina on ollut valita elokuvia, jotka kohottavat sielua. Tai noin minä ainakin asian tulkitsen, koska onhan Potemkinin poisjättö aika kova veto.
Meinaan vaan, että tuolla kriteerillä valinnat vaikuttavat jotenkin vielä tavallistakin subjektiivisemmilta. Ei sillä, että se olisi paha asia, sillä saahan näitä listoja kokoilla, jos ei ajalleen parempaa käyttöä keksi.
OlliS
16.11.2006 klo 12:09