Petteri Numminen neuvoi aikanaan bloggaajia käyttämään kolmanneksen kirjoitusajasta otsikointiin. Olin jo kaksi vuotta sitten sitä mieltä, että neuvo kuulosti huonolta. Nyt olen keksinyt syyn.

Ensin vähän päinperseistä todistelua. Monissa blogeissa otsikot eivät loikkaa silmille, vaan ne on pikemminkin sievästi feidattu itse merkinnän sekaan.

Esimerkki otsikosta

Lukiessa en monestikaan edes huomaa otsikkoa, saatika sitten muista sitä jälkikäteen. Tosin tutkimusten mukaan ihmiset eivät muista käytännössä mitään siitäkään, mitä ovat tv-uutisista nähneet tai lehdestä lukeneet, että ehkä sitä ei voi odottaakaan.

Mutta mistä tämä otsikkosokeus johtuu? Luulen, että siihen on kaksi selitystä: RSS ja linkit.

Syndikoinnin takia blogeja voi seurata monella erilaisella ohjelmalla, joista osa korostaa otsikoita, osa ei. Yleisemmin kuitenkin ajan takaa sitä, että blogeja luetaan säännöllisesti aina silloin, kun ne ovat päivittyneet. Niistä ei siis mennä selailemaan kiintoisia tietoja, vaan tsekataan uutuudet joka tapauksessa. Tähän on totta kai poikkeuksia, kuten vaikkapa Digg, jota apinakaan ei jaksa seurata jatkuvasti.

Yleisemminkin muuten viittaan otsikonnin pienellä painoarvolla juuri yksityisten ihmisten blogeihin. Yritysmaailmassa meno on ihan eri.

Toinen selitys ovat linkit. Hyperlinkki on nimittäin implisiittinen suositus: lue tämä juttu. Tarpeeksi pitkään netissä lahonneet ihmiset ovat ehdollistuneet klikkailemaan kaikkia http-alkuisia fraaseja ja alleviivattuja sanapareja hullun lailla. Tähän perustuvat erilaiset viattomiksi saiteiksi naamioidut salamurhapiirit ja muut vittuilulinkit.

Totta kai sillä, mitä linkissä lukee, on väliä. Mutta katsokaa nyt vaikka Dägä dägää*, jossa useimmat jutut ovat muotoa nimi ja linkki. Itse klikkailen ensin sellaisia linkkejä, jotka on otsikoitu kiinnostavasti, mutta sen jälkeen voin hyvinkin vielä tsekata kaikki muutkin… koska ne ovat linkkejä. Ja luotan Samuliin long tail -filtterinä.

Kaikesta huolimatta tällä merkinnällä on kohtalaisen hyvä otsikko.

*: Huomasitko muuten, miten hiirisormesi syyhysi hetken aikaa Dägä dägä -linkin kohdalla? Sellainen on hyperlinkin voima.