“Sana yritysjournalismi on tarkoitettu selkiyttämään alaa ja eriyttämään itseään mainonnasta ja journalismista.”

Jos tarkoitus en eriyttää asiakaslehdet journalismista, niin miksi se journalismi-sanaa pitää sitten sotkea soppaan? Se kun ei selkeytä vaan sekoittaa ja helposti väärän kuvan siitä, kuka kirjoittaa ja kenestä (vrt. urheilujournalismi, talousjournalismi).

Käsittääkseni naistenlehtien uutuustuotteiden listaukset ovat haluttua luettavaa, tilaajat maksavat mielellään useampia tuotemerkkejä kattavista esittelyistä. Veikkaisin kuitenkin maksavien lukijoiden kaikkoavan, jos kataloogeista löytyisi pelkästään yhden firman, ja etenkin kyseistä lehteä kustantavan firman, tuotteita. Medialukutaitoiset asiakkaat kun ymmärtävät vaatia niitä lehtiä ilmaiseksi.

Eero Lehden Helsingin Uutisia ei voi pitää korkealaatuisimpana journalismina, mutta olin silti menettää malttini viime kesänä, kun sain erään sunnuntaiksi tarkoitetun lehden kouraani jo lauantaina, ja lehdessä kerrottiin tulevan illan tapahtumista kuin ne olisivat jo tapahtuneet. Lehti oli ilmeisesti painettu jo perjantaina mutta silti siinä uutisoitiin lauantain asioita hyvin yksityiskohtaisesti.

Mutta asiaan…

Viime vuoden Journalismin päivillä käsiteltiin tuotesijoittelua lehdissä. Yleisön kommenteista kävi selväksi, että me suomalaiset osaamme erottaa asiakaslehden ja tilattavan lehden. Ja me myös ymmärrämme niiden viestin eron. Siksi uskon lehden kannessa sekä apinalaatikossa ilmenevien lähettäjätietojen riittävän, kunhan ne esitetään riittävän selkeästi. Haluan uskoa suomalaisten medialukutaitoon.

Jos lehti on rehellisesti asiakaslehti, lukijalla on tuskin suuria ongelmia ymmärtää lähettäjän motiiveja. Kun taas esimerkiksi jotkut naistenlehdet liikkuvat näissä asioissa hieman liukkailla jäillä. Niiden katalogomaisista tuoteaukeamista on joskus vaikea olla ajattelematta objektiivisuuden kadonneen aikaa sitten.

Sana yritysjournalismi on tarkoitettu selkiyttämään alaa ja eriyttämään itseään mainonnasta ja journalismista. Ymmärrän toki, että nimenomaan journalismi-sanan käyttö tässä yhteydessä herättää tunteita. Pitäisi varmaan pyytää kielitoimistoa apuun.

Jos Miikka todella haluat, ettei asiakaslehtiä ei sotkettaisi objektiiviseen journalismiin, niin koko yritysjournalismi on poltettava roviolla. Mainitsemasi toimialan uudelleen nimeäminen on siis ehdottomasti tarpeellista.

Ehdotin jo kömpelöä “toimitettua markkinointia”, mutta mitä itse suosittelisit, jos yritysjournalismista olisi/on luovuttava?

Ja mitä tuohon asiakaslehtien merkkaamiseen tulee, niin millainen olisi riittävän selkeä merkintä? Voisivatko markkinoijat laittaa jokaisen jutun loppuun oman disclaimerin, jos jutussa käsitellään oman yrityksen/konsernin tuotteita/palveluita?

Yritysjournalismia ei voi kutsua vain yleisnimikkeellä “markkinointi”, koska se on markkinoinnin alalaji, aivan kuten mainonta.

Asiakaslehdet ovat vielä liian usein journalismin kaapuun käärittyä piilomainontaa. Ja tästä on alalle vain haittaa.

Minä haluaisin, että asiakaslehtiä ei sotkettaisi “objektiiviseen” journalismiin, vaan vastaanottajille tehtäisiin aina absoluuttisen selväksi, että kyse on yrityksen subjetiivisesta viestistä. Tällöin kaikille olisi aina selvää, kenen viestiä kuunnellaan ja millä varauksella siihen on suhtauduttava.

Todennäköisesti jonkin ajan kuluttua aikakauslehtien liitto edellyttää kaikilta asiakaslehtijäseniltään selkeää merkintää lehden lähettäjästä, vastaanottajaryhmästä ja toivottavasti myös lehden tavoitteista.

Uskon, että jos tälle toimialalle annetaan selkeä nimi ja säännöt, myös viestien vastaanottajan on helpompi niitä tulkita.

“Miikka: Siis koska mainos- ja tilaajarahoilla toimivilla journalistisilla joukkoviestimillä on tiettyjä sidoksia, niiden uskottavuus on kokonaan mennyttä? Kalteva taso -argumentti, sanoisin.”

Olen samoilla linjoilla Ollin kanssa. Vaikka absoluuttisen objektiivista journalismia ei löydy, on varmasti totta, että jotkut mediat ovat toisia objektiivisempiä. Eikö vaan?

“Mitä pahaa siinä [markkinointiviestinnässä] on?”

Niinpä?

“Asiakaslehden tai verkkopalvelun on tarjottava vastaanottajalle jotain merkittävää hyötyä, jotta tämä käyttäisi arvokasta aikaansa lehden tai saitin parissa.”

Ei kai tämä nyt yllätys voi olla? Sama pätee toki journalistisiin medioihinkin. Entä sitten? Emme kuitenkaan kutsu esimerkiksi läheskään kaikkia hyödyllisiä printtituotteita (puhelinluettelot, käyttöohjeet) journalistisiksi tuotteiksi.

Sanotaan tämä nyt selvästi: niin kauan kuin asiakasyrityksen markkinointipomon annetaan sanella asiakaslehden toimitukselle jutun näkökulma ja sitaatit, on hurkastelua puhua mistään journalimista.

(Teen itse töitä sekä asiakaslehdille että journalistisin perustein uutisoiville medioille.)

Asiakaslehden tai verkkopalvelun on tarjottava vastaanottajalle jotain merkittävää hyötyä, jotta tämä käyttäisi arvokasta aikaansa lehden tai saitin parissa.

Siksi yritysjournalisteille vastaanottajan tarpeiden tunteminen ja täyttäminen on äärimmäisen tärkeää.

Mitä on tämä “journalismin hyvä maine”?

“Mikä erottaa markkinointiviestintää ja yritysjournalismia?
Viestintä ja markkinointi on periaatteessa yksisuuntaista asioiden työntämistä yrityksistä ulospäin. Yritysjournalismin kun taas on jo välineidensä takia otettava vastaanottajien toiveet huomioon.”

Ammattitaitoinen ja nykyaikainen viestintä ja markkinointi ei ole yhtään sen yksisuuntaisempaa kuin sinun yritysjournalismisikaan. Mistä tuokin on peräisin?

“Esimerkiksi viestintä voi olla sitä, että yritys tekee tiedotteen uudesta tuotteestaan, lähettää sen medialle ja asiakkaille, eikä ole kovinkaan kiinnostunut viestin vastaanottajien toiveista.”

Voi olla tietenkin. Mutta helvetin huonoa sellaista. Ja usein se ei ole tätä.

“Juuri vastaanottajan palveleminen on journalismin ja yritysjournalismin yhtymäkohta. Toinen pyrkii puolueettomuuuteen ja toinen ei, mutta molemmat haluavat palvella vastaanottajaa.”

WTF? Hiljattaisena toimittajana ja nykyisenä tiedotusihmisenä täytyy kyllä sanoa, että Miikan ajatukset eivät kestää loogista erittelyä. Yhdessäkään nykyaikaisessa yrityksessä ei unohdeta viestin vastaanottajien toiveita. Miksi ihmeessä muuten kulutettaisiin työpanos sen viestin kirjoittamiseen? Ja tähän on ihan oma oppiaineensa Jyväskylän yliopistossa: Yhteisöviestintä. Jos et Miikka usko, kokeile vaikka. Humanistinen yliopistokoulutus voi yllättää.

Kun puhutaan termistä “yritysjournalismi”, asia on juuri niin kuin esim. Koo sen tiivisti, “journalismi” sanan liittämisellä markkinointiviestintään yritetään samalla kytkeä termin hyvää mainetta siihen. Ja en ymmärrä joidenkin asiakaslehtitoimittajien ja tiedottajien huonoa itsetuntoa tehdä markkinointiviestintää. Mitä pahaa siinä on?

Esimerkiksi…(…toimiiko mikki…kröhöm):

Terve kaikille. Minun nimeni on TP, olen markkinointiviestijä.

Yritys, joka aidosti ajattelee asiakkaansa parasta, lähettää hänelle myös lehden, jollaista hän tarvitsee.

Yritysjournalismi, kuten muutkin uudet sanat, saattaa kuulostaa hassulta. Ja orwellilaiselta se kuulostaa, jos ajattelee vain tuotantolähtöisiä yrityksiä, jotka mielellään luukuttavat sitä omaa asiaansa asiakkaasta välittämättä. Mutta eihän sellaiset yritykset voi menestyä!

Olemme siirtymässä palveluorganisaatoiden aikaan. Mikä ei tarkoita, että me kaikki ryhdymme kampaamaan toistemme hiuksia. Se tarkoittaa sitä, että kaikkien yritysten ja yrityksissä työskentelevien ihmisten on osattava palvella asiakkaita, ajateltava asiakkaan etua ennen omaa etuaan.

Jos Yritysjoirnalismia ajattelee tällaisen yrityksen välineenä asiakkaansa palvelemisessa, niin eihän se niin kamalaa ole.