Jos haluaisin tietää, mitä Motown-levy-yhtiössä todellisuudessa tapahtui, lukisin varmaan kirjan. Jos haluan kuulla päteviä pastisseja lafkan biiseistä, katson Dreamgirlsin. Eddie Murphy on hyvässä vedossa, eikä minusta biiseissäkään ole mitään valittamista. Sielu puuttuu, sanoi Tuomo, mutta mitä sekään mistään tietää? Hemmetisti vetävämpi leffa tämä on kuin aborttisikiönä syntynyt Chicago.

The Prestige saa thumbs up -arvion jo siksikin, että se pyyhki kammottavan Batman Beginsin mielestäni. Kahdesta taikurista Bale on joko parempi näyttelijä tai paremmin kirjoitetussa roolissa, sillä Jackmanin hahmo jää kaikesta traagisuudestaan huolimatta kovin etäiseksi.

Little Children: What is it with the doggone narrator? En jaksa, en vaan jaksa. Kai se jonkin sortin ironiaa lopputulokseen lisäsi, toki, mutta oliko kyseessä kannattava vaihtokauppa, jos se saa katsojan kaivamaan silmät päästään? I think not. Rasittavuutta lisää se, että ilman kertojaa kyseessä olisi hieno ihmissuhdedraama, jossa on b-juonen liian siistiä lopetusta lukuunottamatta palikat nätisti paikallaan.