Kaksi inhottavaa asiaa kuulomuistista
Silloin kun vielä käytin Walkmaneja, tapahtui joskus seuraavaa. Kasettisoittimen paristothan eivät lopu yhtäkkiä, vaan lyhyen ajan kuluessa. Ennen kuin ääni tyystin tyrehtyy, se alkaaaa venyyääääää jaaaa muuuuuttaaaaa sääääveeeelllkooooorrkeeeeuuuttaaaaaaaaaa.
Tuo Manaajasta muistuttava ääni jumitti päähäni niin, että kun seuraavan kerran satuin saman kappaleen kohdalle, aloin odottaa kuulevani saman hitaaaasti venyyyyvääään äänen. Kuulomuisti siis reagoi muistin säilömään ärsykkeeseen.
Luulen, että kyseessä on ns. kokoelmalevy-ilmiön rinnakkaistapahtuma. Siinä taasen on kyse siitä, että kun pitkäsoitolla biisit ovat tietyssä järjestyksessä, alkaa sitä jo odottaa kappale X:n perään kappaletta X+1. Mutta kun laittaa pesään kokoelmalevyn, jolla X:ää seuraa Y, tuntuu hetkisen aikaa siltä kuin aivo vaihtaisi vaihdetta ilman että se painaa välissä kytkintä.
Käykö muillekin näin?
5 Responses to 'Kaksi inhottavaa asiaa kuulomuistista'
Leave a Reply
Samankaltaisia merkintöjä
- Kaksi löyhää asiaa, kaksi kovaa asiaa: Miksi kasvojeni vasemmalle puolelle ei kasva niin paljon partaa kuin oikealle? On kiva kävellä kotiin, kun on myötätuuli Keskiviikon Iltiksessä oli juttu,...
- Yksi merkintä, kaksi asiaa: Kari Haakana bloggasi jo Ylen luvatusta ajansiirtopalvelusta, joten tyydyn jatkamaan sitaatilla samasta lehdestä. Näin hienosti nimittäin vastasi Microsoftin väistyvä Suomen-johtaja...
- I am not a crook: Jahas, pääsin sittenkin loggaamaan sisään blogiini. Ei miulla mitään asiaa juuri nyt ole, kunhan vain ilmoitin olevani olemassa....
- Uutta kuvaa: Tämä on kait aika hatarasti irkkiin liittyvää asiaa, mutta lykkäsin kuitenkin uuden, rumasti gimpatun kuvan galleriaan....
- Tue hyvää asiaa: ...
No todellakin on.
Joskus se on hupaisaa, mutta toisinaan tekisi hieman silittää kirveellä ikeniä.
Just Sopivasti
07.06.2007 klo 9:13
Aivan täysin samanlaisia juttuja. Joidenkin biisien kohdalla odotan naarmua levyssä.
Tomi
07.06.2007 klo 12:21
Kyllä, erityisesti nimenomaan kasettiajan kokoelmilla olleiden biisien kanssa tuo on enemmän sääntö kuin poikkeus. Toisaalta noita tulee nykyään kuunneltua hieman vähemmän ja uudempien kanssa on jo hieman paremmin tottunut shufflen käyttöön.
Jussi
07.06.2007 klo 14:01
Uutuutena tähän kategoriaan tulee audio stampeilla varustettujen promojen kuuntelu ennen levyn julkaisua arvostelutarkoituksessa ja sitten levyn julki tultua perusversion kuuntelu. Minulle ainakin Celtic Frostin “Monotheist”-levyllä kuuluu puolen minuutin väleen parin sekunnin piiiiip, johon reagoin kovaa mielessäni, että aaargh.
Mietin myös samanteemaisesti tänään autoillessa ja Slayerin “Seasons In The Abyss” -levyä kuunnellessa, kun Dead Skin Maskin perään alkoikin heti Hallowed Point, eikä välissä tarvinut vaihtaa a-poskelta b-poskelle.
Teemu Lupatarkastaja
07.06.2007 klo 14:30
Käy joo.
Vt
07.06.2007 klo 16:43