Asiaton spekulaatio valokuvaajan ja videopelaajan suhteesta
Edit 24.7.2007: Tolenado -> Toledano.
Kaksi valokuvaajaa sai toisistaan riippumatta saman idean: kuvaanpa ihmistä, joka on uppoutunut tietokonepelin maailmaan.
Phillip Toledanon esimerkki:
Ja Renja Leivon tyylinäyte:
Kysymykseni kuuluu: suhtautuuko toinen heistä pelaamiseen negatiivisesti ja toinen positiivisesti? Jos, mistä moinen vaikutelma oikein tulee?
2 Responses to 'Asiaton spekulaatio valokuvaajan ja videopelaajan suhteesta'
Leave a Reply
Samankaltaisia merkintöjä
- Töissä tri Huxtablella: Jos olet koskaan miettinyt, millaista olisi työskennellä Bill Cosbyn kanssa, niin lue Earl Pomerantzin blogia: yksi, kaksi, kolme ja neljä....
- Löysää tutkimusta: Olen tässä viime viikot löysäillyt gradun tekemisestä. Tarkemmin sanottuna tekemisestä olen löysäillyt koko syksyn, nyt on jäänyt syrjään se vähäinenkin...
- Pari hyvää merkintää leffoista ja telkkarista: Käsikirjoittaja Kay Reindl kirjoittaa tv-sarjojen pilottijaksojen ja tavallisten jaksojen ongelmallisesta suhteesta ja monesta muusta asiasta: The answer to that is simple...
- INSERT INTO nenae VALUES (’herne’): Keskisuomalainen 31.10.2005 (maksullinen): Lauantaina Suomalaisen laulumusiikin akatemian järjestämässä seminaarissa Jyväskylän yliopiston Musica-salissa viihdemusiikin ja laulumusiikin suhteesta puhuneen Hynnisen mukaan viihdemusiikkiin on...
- Popin ja rockin ideologia, osa 1: Simon Frith on, itse toimittamassaan kirjassa The Cambridge Companion to Pop and Rock, yrittänyt määritellä popmusiikin sen negaation kautta. Hänen...
Taitaa olla typo, se on Toledano, ei -nado.
Lapset vaikuttavat passiivisemmpilta, minkä saattaa johtaa katsojan tulkintaan kuvaajan kriittisyydestä tai jopa herättää tässä itsessään kielteisiä fiiliksiä.
Toisaalta minä en pidä Toledanon kuvista, ne tuntuvat niin lavastetuilta poseerauksilta. Leivon kännykkäkameralla otetut kuvat ovat muutenkin sympaattisempia (ja toimivat älyttömän hyvin suurina vedoksinakin)
erkka
24.07.2007 klo 2:31
Ehkä kuvatulkinnoille saa vähän tukea taiteilijoiden steitmenteistä.
Leivo: “Ihmiset, joita haluan kuvata yleensä unohtavat läsnäoloni, sillä koneiden outo voima vangitsee heidän mielensä. Pikselit ovat yllätyksekseni kiinnostavia ja joudun itsekin tämän tästä niiden lumoihin. Tästä syystä suuri teoskoko on olennaista, sillä vasta silloin yksityiskohtien runsautta voi tutkia lähietäisyydeltä. Digitalisoitunut ihminen koostuu läpeensä pikseleistä.”
Toledano: “I wanted to take portraits of people that would reveal a hidden part of their character. So I had them play videogames.”
Joo, Toledanon kuvat on ylivalaistuja ja -käsiteltyjä, mutta Reinolla on sitten taas niin lofi-estetiikkaa, etten lämpene sillekään. (Mutta minä en ymmärräkään taidetta.)
OlliS
24.07.2007 klo 4:05