A Heartbreaking Blog of Staggering Genius

Näin loihe lausumaan Tarmo Poussu Ilta-Sanomissa:

[Die Hard 4.0:n] hurjimmatkin toimintajaksot on pääosin “toteutettu oikeasti”: eläviä näyttelijöitä, rakennettuja lavasteita ja aitoja välineitä käyttäen. Ero pelkillä digitehosteilla pullisteleviin fantasialeffoihin on pysäyttävä. Juuri tästä konkreettisuudesta Die Hard 4.0 ammentaa voimansa.

Verrataanpa tätä elokuvan production notesien avauskappaleisiin:

In a movie season filled with CGI fantasy, LIVE FREE OR DIE HARD gets real — with real action, real humor, and the reprise of a beloved and iconic character: John McClane. –– LIVE FREE OR DIE HARD eschews computer generated fantasy for practical action set pieces.

En tarkoita, etteikö toimittaja saisi siteerata taustamateriaaleja, koska sitä vartenhan ne on tehty, mutta kenties lähdekritiikki olisi paikallaan. Mutta mistä Poussu voi tietää, mitkä osat Die Hard 4.0:n huipennuksesta on tehty koneella ja mitä kuvattu oikeasti? Muistin virkistämiseksi ko. kohtauksessa John McClane ajaa rekalla karkuun suihkuhävittäjää korotetun moottoritien alla. (Entä mitä tarkoittaa “oikeasti toteuttamiselle” se, että Baltimore esittää elokuvassa Washingtonia?)

Koko “oikeasti toteuttaminen” haiskahtaa vahvasti. Ilmeisesti ajatuksena on implikoida, että se on aidompaa ja täten parempaa. Mutta miten suu laitetaan, jos digiefektien olemassaoloa ei tajua tai niitä ei huomaa? Tarjoan kolme vastaesimerkkiä.

1. Analogisena elokuvantekijänä ylistetty – ja itsekin moista imagoa levittänyt – Michel Gondykään ei ole pullistelevien digiefektien yläpuolella. Siitä kertoo tämä Buzz Image -yhtiön demonauha, joka antaa osviittaa nykyaikaisessa elokuvassa käytetyn CGI:n määrästä.
2. Adaptationissa on kohtaus, jossa joukko ihmisiä joutuu autokolariin. Koska yksi stuntmiehistä tiesi kolarin olevan tulossa, hän räpäytti silmiään hermostuneesti juuri ennen iskua. Tuo silmänräpäys poistettiin jälkituotannossa. Onko lopputulos huonompi vai parempi kuin jos stuntti ei olisi räpsäyttänyt silmiään ollenkaan? Entä muuttuuko suhtautuminen kohtaukseen nyt kun tiedämme, että sitä on muokattu tietokoneella?
3. Children of Menin huippukohtaus on useita minuutteja kestävä yhtenäinen otto, jossa kamera seuraa päähenkilöitä keskellä taistelutannerta. Jossain vaiheessa kameran linssiin roiskahtaa verta, joka kuitenkin häviää, kun kamera-ajo jatkuu pihalta talon sisälle. Luulin ensin, että swaippi sisälle piilotti skarvin, mutta todellisuus on tarua ihmeempää. Kyseessä on yhtenäinen otos, jonka jälkipuoliskosta on tietokoneella siivottu veriroiskeet, koska ne kävivät liian häiritseviksi.

Ymmärrän hyvin, miksi tietokonetehosteista puhuminen saa elokuvakriitikot tipahtamaan “aito on parempaa” -diskurssiin, koska teen sitä itsekin. Ongelma on vain siinä, että hyvin usein he ovat väärässä.

Samankaltaisia merkintöjä

• Death Proof -arvio: Missasin luottamustehtävien takia Tarantinon uutukaisen pressinäytöksen, joten Death Proof -arvioni on netissä vasta nyt. Pähkinänkuoressa: kyllä kiitos, vaikka elokuvasta jäikin...
• Muistiinpanoni Zohan-elokuvasta: Teen elokuvia katsellessani muistiinpanoja. Neljäs ranskalainen viiva You Don't Mess With the Zohanin kohdalla on kokonaisuudessaan tämä: kala perseessä ...
• Uskonnonvapaus: Arno Kotro, mies joka jakaa sukunimensä oman lukion filosofianopettajani kanssa, laukoo totuuksia Jaana Rinteen haastattelussa. Jos poliittinen vapaus miellettäisiin...
• Kulttuurin menovinkki: Kaupunginkirjaston perinteinen kirjamyynti 25.–26.10. kello 11 alkaen. Hikeä, kyynärpäitä ja pinoittain kirjoja, joita ei kuitenkaan tule koskaan luettua. Aikuisten kirjat...
• Laiha Sulopuisto: Savon Sanomien vaaka sanoi juuri äsken miun painoksi 76,3 kiloa (sis. vaatteet, rillit, avaimet, huulirasva, kännykkä -- mutta ei kenkiä)....