A Heartbreaking Blog of Staggering Genius

Vaiva se on pienikin vaiva.

Olenko ainoa, jonka mielestä nämä Lotus Notesin mainokset ovat ihan pirun pelottavia?

En minä halua sarvikuonostrutseja tai hanhijäniksiä. Sellaiset kuuluvat D&D:hen, eivät työpaikoille.

Kas tässä lahjanne.

Ei tämä ole enää edes hauskaa.

Ostin joulureissua varten junalipun verkkokaupasta etukäteen ja printtasin sen itse, jotta olisin mahdollisimman hyvä itsepalveluasiakas. Matkaajia on kaksi, Tiuku ja minä.

Ostamiseen muuten meni jokunen tovi, sillä VR:n pyllysuristin kertoo vasta varausprosessin lopuksi, että haluttua paikkaa ei ole saatavilla. Siis sen jälkeen, kun on varannut junan, merkinnyt haluavansa lemmikkipaikan ja kirjoittanut nimensä.

Vaan mitä tapahtuu junassa? Konduktööri kysyy, että olenko maksanut lemmikistä. Mitä ilmeisemmin en, vaikka olen varannut lemmikkipaikan. Ei muuta kuin pankkikortti esille ja vitonen lisää tilille, kiitos.

Konnari tiesi vielä kertoa, että tähän verkkokaupan lemmikkiliputtomuuspulmaan törmätään jatkuvasti, mutta hänellä ei ole selitystä siihen.

Arvon Valtion Rautatiet: kun seuraavan kerran perseilette verkkopalveluidenne kanssa, niin jaksaisitteko pyytää sovelluskehittäjää vähän kehittämään sitä verkkokauppaa pidemmälle? Voisitte samalla vaikka fiksata erikoisen “me ei myydä lippuja öisin, koska… ööh, silloin ei kulje junia ja jos sitä paitsi verkkokauppaa ruokitaan keskiyön jälkeen, se muuttuu gremliniksi” -aikarajan.

Hymy järjestää kilpailun, jonka voittaja pääsee tapaamaan selvännäkijää.

Mitenkähän sitä: jos nyt soittaisi Sonja Maunoselle, niin osaisiko hän kertoa, että kuka voittaa kilpailun?

Minulla on ollut jo jokusen kuukauden Saunalahden liittymä, mutta onneksi vanha heilani ei unohda minua. Sain juuri tekstiviestin, jonka mukaan voin käydä maksamassa uuden matkapuhelinlaskuni Elisan verkkosivuilla. Viimeksi siinä oli vähän ongelmia, mutta käydäänpäs katsomassa, miten voisin auttaa Elisaa tällä kertaa.

Se todellakin haluaa olla kaikkialla ja kaikkien kanssa aina & ikuisesti.

Onhan tätä jo odotettukin: Peter Jackson and New Line Cinema have reached agreement to make J.R.R. Tolkien’s “The Hobbit,” a prequel to the blockbuster trilogy “The Lord of the Rings.”

Uutisen mukaan Jackson tosin toimii vain tuottajana, mutta joka tapauksessa tämä tarkoittaa, että Hobitti-elokuvaa pukkaa.

On aika jeesustelun.

Sekä uusimmassa Imagessa (10/2007) että uusimmassa Veli-lehdessä (6/2007) on Kalle Kinnusen kirjoittamat jutut American Gangster -elokuvasta. Tai siis tarkemmin sanottuna Imagessa on juttu Russel Crowen epäonnisesta haastattelusta ja Veljessä taasen Denzel Washingtoniin keskittyvä pläjäys.

Kumpikin juttu on itsessään ihan ok. Imagessa Kinnunen on muuntanut vähäpuheisen Crowen epähaastattelun tarinaksi siitä, miten Hollywoodin pr-koneisto toimii. Esimerkkisitaatteina toimikoon Istumme pyöreän pöydän ääressä sviitissä Mandarin Oriental -hotellin 40. kerroksessa –– Nämä 20 minuutin ryhmähaastattelut ovat megatähtien standardi. Tällaisen pressipäivät ovat oma lokeronsa elokuvateollisuudessa ja Olemme iltapäivän aikana jo ehtineet tavata American Gangsterin mutia tekijöitä –– Näyttelijäksi ryhtynyt Wu-Tang-raptuottaja RZA viihdytti melko hassuilla jutuillaan. Ratkaisun ainoa vika on siinä, että tuollaisen tempun voi tehdä vain yhdesti. Seuraavalla kerralla on pakko myöntää, että alkuperäinen ajatus meni plörinäksi ja kehittää tilalle jotain muuta.

Hassuksi tilanne muodostuu, kun lukee hieman myöhemmin ilmestyneen Veli-lehden. Siinä nimittäin Kinnunen on valinnut perinteisen tien ja kirjoittaa Washingtonista, RZA:sta ja American Gangsterista. Toisin sanoen ensin dekonstruoituaan pr-masiinan toiminnan hän on kuitenkin tuottanut samasta haastattelutilaisuudesta toisen jutun, jossa tästä läpinäkyvyydestä ei ole jälkeäkään.

Varsinaisestihan kyseessä ei ole Kinnusen vika, koska ei tuollaisista tilaisuuksista pysty kirjoittamaan kovin monta erilaista, täysijärkistä juttua. Minä en ole harjoitellut kuin kotimaisten elokuvantekijöiden kanssa ja sekin on välillä nihkeää. Voin vain kuvitella, miten pirullista homma ison meren tuolla puolen. Silti tästä jäi mälsä maku.

PS: Jos kirjoittaja sattuu syystä tai toisesta päätymään tänne, kiinnostaisi tietää, miten juttujen lähestymistavat funtsittiin toimituksen kanssa.

Lueskelin viikonloppuna kaverin luona Jasonin Den hemmelighetsfulle mumieta, josta löytyi monta mainiota strippiä. Koska tiedän internetin kiinnostuksen kohteiden olevan hieman, krhm, vinoutuneita, nappasin talteen pari Darth Vader -aiheista sarjaa.

Darth Vader runoiltamassa 1/2 ja Darth Vader runoiltamassa 2/2.

Argumentteja on kahdenlaisia: hyviä ja triitriitrii katsokaa tuolla lentää vaaleanpunaisia mtklaisia.

Näistä jälkimmäistä käytti arvon vierailuprofessori Hannu Olkinuora Hesarin Sunnuntaidebatissa (€), jossa hän sanoi monenlaisia asioita Yleisradiosta. Mieleeni jäi kuitenkin vain tämä:

Ylen siirtäminen yksinkertaiseen verorahoitukseen on helppo progressiivisen veron ratkaisu, mutta se heikentää tekijöiden yhteyttä asiakkaisiin.

Voidaanko tästä kääntäen päätellä, että tv-maksu on luonut tekijöille läheisen suhteen asiakkaisiin? Jos, niin miten se näkyy?

Vai pitäisikö vain sittenkin kysyä, että triitrii katsokaa lentääkö tuolla vaaleanpunaisia olkinuoria?