A Heartbreaking Blog of Staggering Genius

Puhelintarjonnan rajoituspalvelu

0600 13404

Yksityisillä henkilöillä on mahdollisuus rajoittaa kaupallista puhelintarjontaa soittamalla palvelunumeroon 0600 13404 ma–pe klo 8.30–18 (puhelun hinta 0,39 €/min +pvm), johon ilmoitetaan nimi, numero ja osoite.

Rajoituksen voi tehdä liittymäsopimuksen tehnyt täysi-ikäinen henkilö ja vain henkilökohtaisesti.

Rajoitus on kerrallaan voimassa 3 vuotta.

Kieltojen välittämiseen liittyvien järjestelyiden vuoksi kielto tulee voimaan n. 1–3 kuukauden kuluessa ilmoituksessa.

ASML:n jäsenyritykset (n.240 yritystä eri toimialoilta) ovat sitoutuneet käyttämään edellä mainitun palvelun rekisteriä toiminnassaan.

Ei tarvinnut edes jonottaa. Katsotaan miten puree.

Passengers seem to know instinctively how to arrange themselves in an elevator. Two strangers will gravitate to the back corners, a third will stand by the door, at an isosceles remove, until a fourth comes in, at which point passengers three and four will spread toward the front corners, making room, in the center, for a fifth, and so on, like the dots on a die.

isosceles (adj) : (of a triangle) having two sides of equal length – Up and then Down

Tiesin kyllä Facebookin suodattavan käyttäjien viestejä, mutta mitäs hittoa tämä on?

Vuokrakämppämme myyntihinta markoissa vuonna 1982 on ollut jokseenkin sama kuin mitä se olisi nykyään euroissa.

Dark Floors on huono elokuva ja huono kauhuelokuva. Toivottavasti tekijät saavat videomarkkinoilta rahansa takaisin. Risto Räppääjä hurmasi ainakin minut (kun otetaan konteksti huomioon). Charlie Wilson’s War sisältää muutaman hienon kohtauksen, kuten Gust Avrakotosin ensivierailu Wilsonin ohviisissa, mutta kokonaisuus on särmätöntä mössöä. Enkä oikein jaksanut innostua siitä, kun sissit vihdoin pääsevät tappamaan neukkuja oikein olan takaa. Science of Sleep on parempi kuin Human Nature mutta huonompi kuin Sunshine tai Be Kind. Gondry on ollut yleensä parhaimmillaan lyhytelokuvissa, koska niissä ohjaajan kekseliäisyys ja ihastus vimpaimiin riittää paikkaamaan tarinan puutteet. Voces Inocentes on kovin, kovin melodramaattinen. Rambo tuli käsitellyksi livenä Jaikussa. Cloverfield oli oikein mallikas suoritus, jännä ja linjakas ja jotenkin elegantti ollakseen monsuleffa. Sweeney Todd sisälsi monta hienoa laulua, mutta niiden väliin jääneet palaset olivat minusta yhdentekeviä. Madagascar oli hauskempi kuin uskalsin odottaa – eka puolisko oli suorastaan erinomainen. The Assasination of Jesse James by the Coward Robert Ford on haikea ja kaunis. Diggaan paljon. Me and You and Everyone We Know sai minut ihastumaan Miranda Julyyn, sillä elokuvansa on sekä hauska että vähän outo sellaisella ehdottoman hurmaavalla tavalla. Seul contre tous sai minut vain muistelemaan Irreversibleä, mikä on tavallaan huono juttu, vaikka ihan selvästi Noe on jo tässä tiennyt, mitä tekee. Dante 01 on luokatonta paskaraastetta. Iron Man luottaa vähän liikaa Gilligan-leikkauksiin on muutenkin sellaiset 30 minsaa liian pitkä, mutta minusta supersankarirainojen kakkososat ovatkin järjestään olleet luomistarinoita kiinnostavimpia.

Hauskan henkilökuvan oli Esa Mäkinen tehnyt Aki Kaurismäestä perjantain Hesariin. Kun en herra taiteilijaa tunne, niin saatan näin sanoa.

Vaan yhdestä sanasta tahdon nillittää:

Kyseessä on arvonimi vailla palkkaa, valtiovallan tunnustus siitä, että elokuvaajana Kaurismäki on nero ennen kuolemaansa.

Kaurismäki on monta asiaa, mutta elokuvaaja ei ole yksi niistä. Timo Salminen sen sijaan on Kaurismäenkin kanssa työskennellyt elokuvaaja.

Kävin hakemassa kirjastokortin, joten piti heti kahlata myös kirjaston hyllyt läpi. Mukaan tarttui Tommi Liimatan toimittama Veikko Ennala -kokoelma Lasteni isä on veljeni.

Sen aloittaa Ennalan laatima Yhden miehen symposion, joka kelpaisi melkeinpä toimittajan huoneentauluksi. Siteeraan hartaasti:

1. Juttujen ideoitten on annettava hautua paitsi, jos sielu sattuu äkisti leimahtamaan.
2. 99:ssä tapauksessa sadasta juttu on kirjoitettava viiteen kertaan.
3. Olen kiitollinen, jos minua neuvotaan; mutta tietämättäni ei juttujani saa rääpiä.
4. Malliesimerkki mitä tylsimmästä jutusta oli muuten niin hyvin kirjoittavan Wessmanin tarina miehestä, joka söi ruotsalaisen lehmän. Mikä oli sen idea hyvässä tai pahassa? Ei mikään.
5. Malliesimerkki siitä, miten mitättömästä aiheesta voi kirjoittaa loistavan jutun oli Osmo Lahdenperän kirjoitus pennin-kaivertajista. Lukekaapa tämän sarjan viimeisen osan loppu ja tulette kateudesta vihreiksi.
6. Jutut on tehtävä helppolukuisiksi. Parhaiten tämä onnistuu hemingwaylaisella tavalla. Mutta helppolukuisuus ei ole samaa kuin hutaisu. Myös pitkiä lauseita voi käyttää mutta silloin on hallittava sanankäyttö täydellisesti. Lukekaa Kretschermiä ja tunnette hiljaista nautintoa.
7. Ajatelkaa ensimmäisenä talon etua, koska se koituu sitten teidän eduksenne [toim. huom.: O tempora, o mores!]
8. Toimittajien pitää juttumatkalle lähtiessään tarkoin selostaa kuvaajalle, millä tyylillä aikoo jutun kirjoittaa (onko se surumielinen, pirullinen, ivallinen, järkyttävä, toteava)
9. Kuvaajan täytyy reagoida silmänräpäyksessä eikä hän saa jäädä suu auki hämmästelemään tilannetta, joka ei enää koskaan uusiudu. […]
10. Valehtelin kohdassa 2. Juttu pitääkin kirjoittaa kuuteen kertaan.

Lista jatkuu vielä, mutta loput eivät ole niin relevantteja koko kirjoittavan ammattikunnan kannalta.

Rising early for a swim in the aquamarine waters in the cove below his idyllic Jamaican retreat, Goldeneye, Fleming tapped away at his Remington portable typewriter with six fingers for three hours in the morning and an hour in the afternoon — 2,000 words a day, a completed novel in two months, all the while keeping up the sybaritic lifestyle that led Noël Coward, a frequent guest at Goldeneye and no puritan himself, to describe the Fleming household as “golden ear, nose and throat.”

sybaritic (adj) : fond of sensuous luxury or pleasure; self-indulgent – Remembering Fleming, Ian Fleming

Uhrina Spoilt-t-paita.

Olen jo jonkun aikaa tuskaillut sitä, että menoni ovat hajallaan sen seitsemässä paikassa – omat jutut kännykässä, rokkihommat Last.fm:ssä, yhteistyötä vaativat asiat Google-kalenterissa (yksi itselle, yksi jaettu koko poppoolle) ja nykyään vielä monet häsläykset Facebookissa.

Toki kaiken voisi naputella kännykkään, mutta se tuntuu turhalta työltä. Olen kokeillut Spanning Synciä ja muita vekottimia, mutta yleensä ne ovat kaatuneet joko

• siihen että Google-kalentereita on useampi kuin yksi tai
• siihen että toistuvat merkinnät eivät siirry kunnolla – joku vermes sai aikaan tilanteen, jossa toistuva tapahtuma näkyi toisessa laitteessa useana erillisenä merkintänä, jotka sitten siirtyivät synkatessa takaisin ensimmäiseen kalenteriin, jossa oli sen jälkeen sekä alkuperäinen, toistuva merkintä että siitä tehty rikkinäinen kopio

Tällä hetkellä minulla on käytössäni erittäin yksinkertainen järjestely, joka toimii myös melkoisen hyvin. Siinä on pieniä ongelmia tapahtuma-aikojen muokkaamisen kanssa, mutta ainakaan asiat eivät räjähdä kasvoille jokaisen synkkauksen yhteydessä.

Keskipisteenä toimii iCal, joka lukee netistä read-onlynä kalenterisyötteet niin jaetusta Google-kalenterista, Last.fmstä kuin Facebookistaskin. Lisäksi sinne tulee tieto suomalaisista pyhäpäivistä, koska Nokia ei tiedä, milloin helluntai on. iCal synkkautuu Proximity-apuohjelman ja skriptin avulla automaattisesti matkapuhelimen kalenterin kanssa. Näin saan ajantasaiset tiedot sekä koneelle että kännykkään automaattisesti.

Pari ongelmaakin on.

• Muista palveluista luettujen tapahtumien tietoja ei voi muokata, joten kännykän kalenteri uskoo minun olevan Maailma kylässä -festarilla noin 48 tuntia putkeen, vaikka olen kiinnostunut vain parista esittäjästä
• Kalenterihälytykset toimivat vähän hasardisti, tosin tähän mennessä en ole vielä missannut mitään
• Lisäksi aivan alkuperäisenä ajatuksenani oli, että näkisin kaikki menoni aina myös Google-kalenterista, mutta omat menoni eivät nyt synkronisoidu sinne

Systeemi on kuitenkin niin kätevä, että olen siihen tyytyväinen.