A Heartbreaking Blog of Staggering Genius

Siskot, veljet, Erkka ja PA:

rauha on laskeutunut. Jo pitkään yhden geen blogaajat ovat pitäneet kahden geen bloggaajia jotenkin epäilyttävänä sakkina, sodomiitteina ja ties minä. Vaan ei enää!

Aamun Hesarin kieli-ikkunassa nimittäin Eero Voutilainen – siunattu olkoon nimesi, oi kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija Eero Voutilainen! – kirjoittaa otsikolla Bloggaaminen laajentaa astevaihtelua (€) näin:

Kieliopeissa ja oppikirjoissa on ollut tapana todeta astevaihtelua esiintyvän vain konsonanteissa p, t ja k, joita kutsutaan äänneopissa soinnittomiksi klusiileiksi. […] Viime vuosina englannin kielestä kulkeutuneet lainasanat ovat kuitenkin pakottaneet ajattelemaan tätä vanhaa sääntöä uudestaan. […] Toinen tapa – mielestäni parempi – olisi yksinkertaisesti laajentaa vanha määritelmä koskemaan myös konsonantteja b ja g.

Halleluja! Haaaallelujaaaaaah!

New York Timesissä on startannut Measure for Measure -blogi, jossa läjä muusikoita kertoo laulunkirjoitusprosessistaan. Errol Morrisin kuvablogi oli aivan tajuttoman mielenkiintoinen pläjäys ja tällainen tunnettujen nimien teemablogeilu tuntuu muutenkin toimivan lehdistössä (vaikka JP Roos kirjoittikin lopettaessaan, että ei täällä ny niin paljon väkeä liiku).

24/7 Wall St oli puolestaan laskenut suosituimpien blogien teoreettisia arvoja. Ykkösenä on Gawker, jonka markkina-arvoksi arvioitiin 150 miltsiä. Mitähän Lehdestä maksettaisiin?

Kopioi Google Analyticsin koodi myös uuteen teematiedostoon.

Hiukkasen ihmettelin, että mitenkä puskee pelkkää nollaa kävijätilastot.

Tein pienen pätsin, joka lisää luettelon luonnoksista WordPressin dashboardiin. Se sotkee pikkasen sivun alareunan leiskaa, joten saa tarjota parempaa versiota. Käyttöohje: mene wp-admin-hakemistoon ja kirjoita patch < drafts.patch.

Minua kiinnostaisi tietää, miten usein ihmiset muuttavat blogienlukemistapojaan. Ei tässä mitään tiedettä olla tekemässä, mutta vähän näppituntumaa vankempaa kuitenkin. Jotain tyyliin

• milloin viimeksi poistit blogin/blogeja rss-lukijasta/suosikeista ja miksi?
• miten tiuhaan tilaat uusia blogeja tai poistat entisiä?
• tapahtuuko se edes jokseenkin säännönmukaisella tahdilla?

Asia tuli mieleen, kun surfailin englanninkielisten akateemikoiden blogosfääreissä. Huomasin pohtivani, että olisiko tämä kirjoittaja niin kiinnostava, että jaksaisin tilata rss-syötteen ja tulisiko sitä luettua edes toisinaan.

Olen viimeisen parin kuukauden aikana tilannut ehkä puolenkymmentä uutta blogia. Ne ovat kaikki varsin harvakseltaan päivittyviä. Arvioisin, että noin puolet on ammatillisesti kiinnostavia (leffajuttuja tai jotain sen suuntaista) ja puolet muuten vain viihdyttäviä.

Tilauksia poistin vuodenvaihteessa, kun työtilanteen muuttuessa ei ollut enää tarvis seurata tietyn alan juttuja niin tiuhaan. Säilytin muutaman hyvän blogin siltäkin sektorilta, mutta päivittäinen kymmenten postausten läpikahlaus sai jäädä.

Sanaa tästä saa mieluusti levittää ja kehittää kysymyspatteristoa.

Päivän paras juttu osaltani on tämä lyhyt keskustelu erään blogin kommenttiosastolla.

Oi voi voi voi voi voi voi voi voi kun minun kommenttini on ihan kokonaan sensuroitu!

Kävin nimittäin erinomaisen mainion Harmaan hatun putoamismerkintään huutamassa, että En syytä sinua plagioinnista, mutta http://www.newyorker.com/humor/2007/08/20/070820sh_shouts_simms, sinä saastainen plagioija! Ja sitten perään jotain hassua, jotta HH:lle ei tulisi paha mieli, sillä enhän minä pahalla.

Mutta missä on kommenttini nyt? Missä – se – on? (Se on vasemmassa lahkeessa, mutta nyt ei ole sopiva aika kehnoille kaksimielisyyksille.)

Harmaa hattu

Lauantainen blogitapaaminen sai minut nostalgisoimaan niitä aikoja, jolloin Blogistan oli niin pieni, että melkein kaikki blogit olivat tuttuja.

Reilut neljä vuotta sittenkin minäkin vonkasin tilaajia, jotta pysyisin top 100 -listalla. Nykyään roikun neljänsadan tuolla puolen, mutta se ei tunnu ollenkaan yhtä vakavalta kuin silloin joskus.