Archive for the ‘unet’ Category

Uni yli kymmenen vuoden takaa

(Löysin arkistoista tällaisen. Kirjoitusvirheitä ei ole korjattu. Vuosi lienee 1999–2001.)

2. – 3. 5.

Alussa olin metallisen oloisessa rakennuksessa, pilvenpiirtäjässä tai varastotalossa. Jossain sen yläkerroksissa oli huone, jossa pidettiin oikeudenkäynti. Olin siinä mukana, tosin en syytettynä, asianajana tai tuomarina, mutta kenties jutun alullepanijana, siis ilmiantajana. Joka tapauksessa tiesin, että todistajanpöntössä istuva mies oli alien, muukalainen ulkoavaruudesta joka vain näytti ihmiseltä. Hän hallitsi kaikkia muita paikallaolijoita, ja minä olin ainoa joka tiesi sen. Se ei kuitenkaan ollut oikeudenkäynnin aiheena. Ihmiset olivat jonkinlaisessa zombie-tilassa, jossa muukalainen piti heitä syöttämällä heille jugurtin näköistä mömmöä. Kaikki vain hymyilivät ja heidän silmänsä olivat laajentuneet.

Yhtäkkiä muukalainen käski tuomaria ampumaan minut. Onneksi tuomari liikkui lumotussa tilassaan niin hitaasti, että ehdin väistämään, tai sitten hänen revolverinsa rulla oli osittain tyhjä. Joka tapauksessa jotain tapahtui, ja seuraavaksi muistan hakanneeni avaruusmuukalaisen päätä pöytään. Se hajosi ja muuttui vihreäksi limasotkuksi etupuoleltaan, ja ihmiset alkoivat kai herätä hiukkasen transsistaan, ja jatkoin alienin pään hakkaamista pöytään. Lopulta kaikki lähtivät juoksemaan ulos huoneesta, joka oli ilmeisesti räjähtämässä tai muuten vain muuttumassa vaaralliseksi. Yksi ihminen oli kerännyt alienista tullutta vihreää mömmöä pesuastiaan ja kantoi sitä kuin suurinta aarrettaan. Samalla vihreällä mömmöllä muukalainen oli pitänyt ihmisiä vallassaan.

Seuraavaksi muistan jahdanneeni kalanpyrstöistä naista, muukalainen hänkin, tilassa joka oli täynnä metallisia rakennuspalkkeja ja vettä. Tästä kohdasta minulla on todella hämärät muistot. Se vaikutti enemmän elokuvan trailerilta kuin ehjältä tarinalta.

Sitten päästiin varsinaiseen uneen. Olin pioneerileirillä Hansholmin saaressa Helsingin edustalla. Vaikka paikka ei näyttänytkään yhtään oikealta Hanskalta, tiesin sen olevan se. Leikimme siellä piirileikkejä, ja kaikki ihmiset olivat uskomattoman ilkeitä ja pahansuopia. Kukaan ei kysynyt minua mukaan leikissä, ihmiset tiuskivat minulle ja eräs pikkulapsi valehteli minun tehneen jotain ilkeää. Olin jo vihoissani silloin ja lapsen valheellinen kantelu oli viimeinen pisara.

Otin pojasta niska-perse-otteen ja lähdin kantamaan häntä kurinpalautukseen ohjaajien luo. Kesken matkan tuo ala-asteikäinen poika alkoi itkemään, ja minulle tuli siitä paha olo. Nostin pojan syliini ja lähdin juoksemaan kohti asuintelttoja, koska halusin viedä hänet äitinsä luo. Olin jo lähes teltoilla, kun huomasin äidin juoksevan perässäni. Jäin odottamaan ja kun hän sai meidät kiinni, annoin pojan huolestuneelle äidille. Tämä epäili vähän tarkoitusperiäni, mutta otti lapsensa ja meni pois.

Menin takaisin piiriin. Nyt siellä laulettiin jostain Chaplinin elokuvasta tuttua kappaletta, joka kyllä kuullosti We’ll Meet Againilta, Dr. Strangelovesta siis. Laulua johti venäläisessä sotilasasussa oleva keski-ikäinen mies, joka vaikutti olevan humalassa. Hän heilui kapelimestarina silmät kiinni, ja välillä lähes löi ihmisiä jotka alkoivat laulaa väärässä kohdassa. Se oli huvittavaa, sillä kukaan ei osannut sanoja, mutta se ei tuntunut miestä harmittavan, vain se jos joku avasi suunsa väärässä vaiheessa. Vieressäni ringissä heilui pitkätukkainen nainen, joka poltti minua vahingossa vasempaan reiteen pikkusikarilla.

Yhdessä vaiheessa se sama pikkupoika tuli viereeni. Hänellä oli mukanaan niin iso järjestelmäkamera, ettei se pysynyt hänellä edes suorassa käsissä. Poika alkoi itkeä kun kuvien ottaminen ei meinannut onnistua, mutta minua pikkuihmisen kova yritys hellytti ja hymyilin hänelle ja sanoin ”hyviä kuvia otit”. Hän piristyi siitä vähän, ei alkanut hymyillä mutta suu ei ollut enää mutrussa eikä kyyneliä valunut. Sitten pojan äiti tuli paikalle ja hymyili minulle, kun näki minun piristävää poikaa. Siitä tuli hyvä olo.

Laulu loppui, ja huomasin piirin keskellä olevan alastomia ja puolialastomia miehiä ja naisia kiemurtelemassa päällekkäin, siis aivan kuin jollain festivaalilla. Kapellimestari-uniformumies alkoi suihkuttaa sampanjaa heidän päälleen, ja yhä useampi loikkasi keskellä olevaan pinoon.

Blogiuni

Viime yönä näin unta, jossa viereisen talon ylimmässä kerroksessa asunut Sedis huuteli ikkunasta kadulle. Pointti oli kai siinä, että hän oli väittänyt käyneensä kävelylenkeillä ja nähneensä siellä kaikkea kiinnostavaa, vaikka todellisuudessa herra oli vain kurkotellut ulos ikkunastaan ja katsellut paikkoja. Sitten kun kiinnostava nähtävä loppui, hän tunnusti ettei ollut oikeasti mitään kävellyt, kun paikat ovat kipeänä ja noin.

PeePeePee

Näin unta, jossa olin hyväntuulisen seurueen matkassa. Olimme juuri päässeet jonkun kämpille. Selitin, että jonkun pitäisi tehdä juttu, jossa kysyttäisiin Pirkka-Pekka Peteliukselta, että miksi se ei ole enää hauska.

Heti sanottuani tuon tajusin, että seurueeseen kuului Aake Kalliala, joten yritin vähän pehmittää lausuntoani. Meni hetki ja huomasin, että olimme saapuneet Pirkka-Pekka Peteliuksen kotiin. Hän pyysi minua poistumaan, kohteliaasti mutta silti selvästi vihaisena.

Oscar-uni

Tämä se pitää vielä kirjata muistiin ennen kuin unohdan.

Näin nimittäin viime yönä Oscar-aiheista unta. Tai siis oikeastaan näin unta siitä, että missasin Oscar-gaalan, koska digiboksin tallennus kusi jotenkin. Kovalevyllä oli kyllä kuusi tuntia ohjelmaa, mutta siinä oli kolme tuntia jotain kännykkäpeliä ja muuta yömainosta, sitten kahden tunnin mittainen red carpet -osio ja itse gaalaa vain tujaus.

Taisinpa itkeä ja huutaa tämän epäonnen johdosta. Siis unessa, en hereillä enää.

DVD-uni

Näin sellaista unta, jossa Cardiff-kämppikseni Dan sai lopulta lähetettyä minulle yhden DVD-levyn, joka oli saapunut Walesin asuntoon vasta meidän lähdettyämme. Näin on tapahtunut todellisuudessakin, tosin Danin paketti ei ole vielä saapunut.

Kun avasin kirjeen, sieltä paljastui Arnoldin 6th Day. Kyllä ahdisti.

Oikeasti sieltä tulee Stephen Chow’n God of Cookery. Kai.

Three dreams

For some reason I’ve been able to remember the dreams I’ve had during the last three nights. It felt like a perfect opportunity to start spewing them here.

The Swing

My cousin Jussi, some other bloke and me myself were in a swing. It wasn’t an ordinary swing but more like a cross between a ferris wheel and a roller coaster. The thing looked like a giant windmill with three blades at the ends of which were the seats. The difference between this swing (for some reason I kept thinking of it as a swing) and a roller coaster was that the seats were in a fixed position, so the only thing that kept you from falling down was the centrifugal force.

The whole thing was sort of self-propelled so that it had just enough momentum to keep revolving as long as all three seats were taken. Naturally, what happened was that I jumped off which in turn left the swing horribly imbalanced and it just started swinging back and forth but not having enough force to go round. I immediately realized what I had done and before soon both Jussi and the third man just catapulted out of the swing. For some strange reason they did not just fall out when their seat was in its upmost position but rather were thrown out of the swing when the seat reached its rightmost position and started suddenly going backwards.

Both guys landed flat on their stomachs on the green grass. I was really distressed but pretty sure they were okay.

The Oscars

A bunch of people had gathered at a church for some reason when I suddenly realized that the whole thing was in fact the Academy Awards. Something had happened to the presenters or the whole organization because there was nobody to hand out the award for best foreign film. Anyhow people had come to the conclusion that the envelope should just be opened and the name read out but still they kept procrastinating for some reason.

Most of the crowd seemed to consist of my relatives, but Aki Kaurismäki was there too. He started explaining that I should get the award. I felt really undeserving, even though I was indeed a contender for the best foreign film prize as well, so in reply I promptly started to praise his movie.

I can’t remember the outcome, though.

On The Run

Me and some other people were trying to escape from what seemed like a theatre of war. The scenery was actually a mixture of a children’s playground and backyards (this is hard to explain). Anyhow, we did a lot of sneaking and not being seen and all that but then I found myself in a huge auditorium.

Some soft of party meeting was taking place and I had to sit next to a man who talked in an irritating way and hoarded most of the bench. Actually I was one buttock in the air cos the guy was such an inconsiderate prick. He kept asking me who I’d voted for in the election and I muttered something about being abroad which didn’t really seem to satisfy him.

I finally got him to move a bit when I accidentally hit him in the stomach with my elbow.