A Heartbreaking ∞ of Staggering Genius

Sokkona vedin! (Tosin treenasin kerran aiemmin.)

Kattokaa nyt tätä.

Olin hiippailemassa kohti keittiötä iltapalan toivossa, mutta spontaanisti hautautunut kissa pani suunnitelmat uusiksi.

Jaa-a, mikä lie vikana, kun viriilimpään ja tyydyttävämpään seksielämään mieskuntoa ja elinvoimaa (tirsk, elin) lupaava Panox ei ole mennyt Kampin Anttilassa kaupaksi?

(Metahuomio: Tällainen kama menee nykyään tyypillisesti suoraan sähköpostiliitteenä Facebookiin ja Twitteriin, mutta piti pumpata kuvan kirkkautta, joten kirjoitin sitten blogimerkinnän.)

Haastattelijana Olli, kuvaajana Mari, leikkaajana Olli.

Tuumasin, että olisi hyvä tehdä videokameralla jotain, ettei opit ihan täysin unohtuisi. Niinpä me suunnattiin Marin kanssa perjantaina iltapäivällä Hakaniemen torille ja haastateltiin satunnaista vastaantulijaa aiheesta ystävyys. Näitä olisi tarkoitus tehdä lisää, ehkä joka perjantai tai ehkä ei.

Tähän mennessä olen oppinut, että kameran lcd on säädetty ihan liian kirkkaaksi, koska tulin alivalottaneeksi aika monta kuvaa. Toisekseen olen oppinut, että iMovie ‘08 on paholaisen keksintö, jossa ei ole mitään hyvää. Pitää varmaan ostaa Teemun kehuma Final Cut Express.

Bonuspalasena taidetta samalta reissulta:

Noin viisitoista minuuttia sitten yritit kuristaa minut puristamalla tassusi nenäni ympärille.

Tämä on kosto:

Tein kuusi erilaista hipster-bingolomaketta ja jaoin niitä tutuille.

Pitchfork TV tarjosi tekijänoikeutta käsittelevän RiP! A Remix Manifesto -dokkarin ilmaiseksi viikon verran.