Tajusin muuten juuri, että minulla ei ole kategoriaa sarjakuville. Kertoo jotain sivistykseni tasosta, se.
Sarjakuva minusta
Archive for the ‘kirjat’ Category
Halvemmalla verkosta
Auttakaa huonon kirjallisen seksin kanssa
Tarvitsen siihen apua. Listatkaa, oi ihanat ihmiset, tämän merkinnän kommenteissa mahdollisimman monta erikoista/outoa/hauskaa seksikohtausta kirjoista, tai kirjaa, tai kirjailijaa – ainahan on kirjasto. (Ajattelin löysätä sääntöjä sen verran, että kyseessä ei tarvitse olla esikoisromaani eikä edes vuonna 2006 ilmestynyt kirja, kunhan on uudehko.)
Kiitos paljon.
Jotain mätää Mämmilässä
Heinäkirjat
Heinä/elokuu
- Elävän kuvan vuosikirja 1996
-
Pari ok-artikkelia (tietokirja, 298 s.)
- Hytönen & Mandart: Kamera käy! Elokuvaaja Kari Sohlberg
-
Kevyt mutta kiinnostava (tietokirja, 116 s.)
- Klosterman: Sex, Drugs, and Cocoa Puffs
-
Aluksi mahtava, sitten itsetietoisuus alkoi rassata (tietokirja (pfft), englanti, 272 s.)
- Anderson: The Long Tail
-
(tietokirja, englanti, 256 s.)
Syksyn tietokirjat
Hauskaa on huomata, että kirjoja pukkaavat ulos Turo Uskali ja Tuija Pallaste. Lisäksi tuolla on aikamoinen pino kaikkia hassunhauskoja kirjoja kahvin historiasta ja viinoittelevista valtiomiehistä, jotka lienevät hauskaa mutta ei niin kiintoisaa luettavaa.
Bonuksena voisi mainita Heidi Liehun Ihana Kristus, joka taatusti saa niskakarvat nousemaan pystyyn.
Syksyn uutuuskirjat
Tarttuuko tuolta jotain muuta kiinnostavaa silmään?
Celebrity journalism is a new kind of meaningless
Great example: In 1998, I interviewed Dave Pirner of the band Soul Asylum. Relative to most alt rockers, he was a pretty good talker; we discussed his liberal political views and the state of the music industry and–very briefly–his defunct relationship with Winona Ryder. All in all, we were on the phone for maybe thirty-five minutes.
I started writing my Pirner profile as soon as the call ended, and I found myself using his casual insights to paint an incredibly vivid portrait of both his personal life and the cultural significance of his band. I saw tragic parallels between his ill-fated romance with Ryder and the unavoidable illusion of a meteoric rise to fame, and the whole story turned out to be and amazingy well-constructed psychological profile of a rock star who needed to pass the apex of his fame before he could take the time to appreciate what he had lost. It was a very good story.
But then something dawned on me: What the fuck do I know about David Pirner? I talked to this dude for thirty-five minutes, and we spent the first ten discussing the coolest bars in uptown Minneapolis. How could I possibly think I gained any meaningful understanding of this man’s existence through one completely innocuous phone conversation? I could have written the whole story without even talking to him, and it wouldn’t have been any more (or less) accurate.
But you know what? My deadline for that Soul Asylum piece was 6:00 P.M. that same day, and I came to this realization at around 5:45. I could not change my life (or his) in fifteen minutes. I ran a spell check on the article and sent it to my editor, and then I went home. And everybody read my story, and everybody fucking loved it.
Chuck Klosterman: Sex, Drugs, and Cocoa Puffs, ss. 213–214.
Kesäkirjat
Kesäkuu
- Von Bagh: Aki Kaurismäki
-
Petterin haastattelu/esseekirja on parhaimmillaan, kun Kaurismäki puhuu. Mies on käsittämättömissä sanankäänteissään käsittämättömän hauska. Valitettavasti vain Petteri on omissa käsittämättömissä sanankäänteissään käsittämättömän rasittava. Teksti on välillä, korjaan, koko ajan niin paksua, että lukijan kieli alkaa rusettaa. (tietokirja, 224 s.)
- Enqvist: Kosmoksen hahmo
-
Enqvist by the numbers: fysiikka pelastaa, jumalia ei ole olemassa. En tajunnut tiedeosiosta mitään ja tyhmien uskisten dissaaminenkin tuntui jotenkin väsyneeltä. Kari-setä on ollut paremmassakin terässä, miun mielestä. (tietokirja, 278 s.)
- Ylänen: Sata parasta elokuvaa
-
Nyyh. Voisiko Helena Ylänen mitenkään palata takaisin töihin? Hän on nimittäin kriitikkona mahtava: sivistynyt, avarakatseinen ja hyvä kirjoittaja. Roska ja taide uppoavat Yläselle yhtäläisesti, paitsi huono taide ja huono roska eivät. (tietokirja, 259 s.)
- Sinkkonen et al: Käytettävyyden psykologia
-
Aika paljon kamaa, joka oli tällaisesta veppidiletantista sekä kiinnostavaa että mahdollisesti hyödyllistä. Kirjoittajat eivät tyydy pelkkään ”mitä?”-aspektiin, vaan myös ”miksi?” nousee esille miellyttävän usein. Worth checking out, jos pohjatietoja ei ole, luulen. (tietokirja, 343 s.)