Minut löytää Snapchatista tämän kuvakkeen avulla:

Facebookissa kysyttiin seuraavaa:

Olenko väärässä, jos mielestäni graafisten emojien käyttö on sama kuin latoisi Comic Sansilla?

Kiinnostava kysymys. Koska tämä on minun blogini, ajattelin ensin vastata toiseen kysymykseen.

Nythän on niin, että en ole käyttänyt hymiöitä pian pariinkymmeneen vuoteen. Ne ovat ärsyttäviä kilkuttimia, joiden käyttö on kääntynyt itseään vastaan.

Toteava lause, jota seuraa hymiö, ei tunnu vähemmän töykeältä kuin hymiötön versio. Itse asiassa siitä tulee päinvastainen olo: kirjoittaja tietää, että lause voi näyttäytyä loukkaavana, mutta sen sijaan että miettisi paremman tavan ilmaista saman asian, hän liimaa lausen häntään pari välimerkkiä ja jättää asian siihen.

Se on hanurista.

Sen sijaan emojit — siis nämä 🙌💈🐙 — ovat aivan eri epeleitä ja mahtavia juuri siksi, että niistä ei ota pirukaan selvää. Emojit ovat kuvakirjoitusta, joka operoi toisenlaisella abstraktiotasolla kuin kirjoitettu kieli. Kuvakirjoitus on ikonista eli merkit muistuttavat kohteita, joihin ne viittaavat.

Siksi kuvakirjoituksella on varsin hankalaa ellei tyystin mahdotonta ilmaista ajatuksia kuten ”toisinaan täällä sataa” tai ”kaikki lyhytkarvaiset koirat”. Kirjoittamalla se käy aika helposti.

Tästä liiallisesta tarkkuudesta seuraa paradoksaalisesti, että emojit ovat aina epätarkkoja. Yleensä munakoiso-emojilla 🍆 ei tarkoiteta munakoisoa vaan kikkeliä tai muuta fallista sojotinta. Koska emojit ovat epäselviä eli moniselitteisiä, niiden tulkitseminen vaatii mielikuvitusta niin lähettäjältä kuin vastaanottajalta ja on täysin mahdollista, että kumpikaan ei ymmärrä mitä toinen on tarkoittanut.

Miten hienoa!

Osin näistä syistä olen lisännyt Twitterissä nimeni perään kahvikupposen. En ole aivan varma, mikä ero on nimillä ”Olli Sulopuisto” ja ”Olli Sulopuisto ☕️”, mutta kiistatta jonkinlainen ero siinä on.

Noin muuten olen sitä mieltä, että emojien käyttö ei ole sama asia kuin Comic Sansilla ladottu teksti, koska emojien ulkoasu vaihtelee vekottimen mukaan. Joillain käyttäjillä emojit näyttävät Comic Sansilta, toisilla Helveticalta. (Okei, Arialilta.)

1/3 Twitterin tiiviydellä on etunsa, mutta entä jos jutusta tulee liian pitkä yhteen viestiin?

— Olli Sulopuisto ☕ (@osulop) October 25, 2014

2/3 Siinä tapauksessa pieni possukyljys (vai miten itse kääntäisit Little Pork Chopin?) pilkkoo läpän sopiviin, 140-merkkisiin palasiin.

— Olli Sulopuisto ☕ (@osulop) October 25, 2014

3/3 Se on Dave Winerin kehittämä julkaisutyökalu, joka löytyy osoitteesta http://t.co/QwBba9uqSL

— Olli Sulopuisto ☕ (@osulop) October 25, 2014

Jos käytät Twitteriä, mutta et seuraa nimimerkillä @salanyymi julkaisevaa hahmoa (avainsanat leikkisä, intertekstuaalinen, hyperpaikallinen ja himokas), on elämässäsi aukko. Se kannattaa tukkia välittömästi näillä kahdella niksillä:

1. lisää hänet seurattavien listalle
2. jatka tämän sivun lukemista, koska sieltä tulee ihan justiinsa vastaan @salanyymin haastattelu

Jutustelimme eli kirjoitimme haastattelun Google Hangoutsissa parin kuukauden kuluessa, mutta taianomaisen editointini ansiosta sitä ei juuri huomaa.

Älä pane pic.twitter.com/htsWrt9Xpl

— salanyymi (@salanyymi) May 26, 2014

Heti alkuun kuumottava grillaus, jonka tarkoitus ilmeisestikin on paitsi kaivaa mun onnistunein tweetti, myös syväluodata mut psykologisesti. Olenko sitä tyyppiä, joka pyydettäessä valitsemaan paras yksilö neljästätuhannesta ei ole tyytyväinen ennen kuin on käynyt ne kaikki läpi? Lyhyesti: olen. En aio kuitenkaan käydä niitä kaikkia läpi, vaan mainitsen muutamia jotka tulivat mieleeni.

Kulttuuriviittausten viljely ollut aina sydäntä lähellä, kuten tämä viittaus Korttipakkaan,

Kuten huomaatte, herra sotatuomari, Twitter on minulle baarijakkara, psykoterapeutin istunto ja onnellinen parisuhde.

— salanyymi (@salanyymi) March 10, 2014

tai tämä Tabermann-pastissi:

Ja sitten vähän Tabermann style ja niin kuin aurinko seisoo taivaan kannella kesäpäivänseisauksen hetkellä / niin minä seison sinussa

— salanyymi (@salanyymi) March 20, 2014

Piti vielä kaivaa pari hetkestä syntynyttä runoa, joista pidän erityisesti. Ensimmäiset kertovat pastan valmistuksesta maailmassa, jossa ajatukset ovat jossain muualla, viimeinen kertoo matkasta vappubileisiin bussissa 23. En analysoi niitä sen kummemmin.

tänään Fontanan korkki jäi pöydälle ja pastani kiehui yli kun piti tulla kertomaan twitteriin miten sulla on niin rivo syli

— salanyymi (@salanyymi) March 16, 2014

eniten jumaloin sinussa: kekseliäät tapasi pyytää avioeroa ostit kaupasta parmigiano reggianoa etkä pecorino romanoa

— salanyymi (@salanyymi) March 16, 2014

Bussi täynnä muita Pää täynnä itseä Reppu täynnä viinaa Kassit täynnä spermaa Ja miten sitä muka nykyään valitetaan että on tyhjä olo

— salanyymi (@salanyymi) April 30, 2014

Vielä lopuksi pitää mainita yksi suosituimmista twiiteistäni (ainakin siinä mielessä siis onnistunut), nimittäin @PerBoyfriendin #hymyhaasteen herättämä vastareaktio, #panohaaste

Vähän vain jäi harmittamaan, ettei kukaan tainnut raportoida onnistuneesta haasteen suorittamisesta.

Itse olen matkustanut 23:lla täsmälleen kerran, tuon yhden vappumatkan.

Analyysi on osuva, kenties käytän sitä twitter-biossani joku päivä.

Minulla on myös omalla nimelläni muutaman vuoden ikäinen eikä kovin aktiivinen twittertili. Se on ollut lähinnä ammatillisessa käytössä. Päätin tehdä salanyymin koska halusin tweetata äidinkielelläni ja höpistä mistä sattuu häiritsemättä suomea osaamattomia seuraajia. Ei mulla ollut hajuakaan siitä mitä tulisin kirjoittamaan, esim. runoista tai sellaisesta. Seurasin muutamia mielenkiintoisen näköisiä tyyppejä joita löysin googlettamalla, vanhasta muistista ja twitterin omilla suosituksilla, ja siitä se sitten jotenkin lähti.

Itse asiassa mulla oli myös eräs tietty kiinnostava ihminen mielessä, jonka seurattavat kahlasin läpi ja bongasin kaikki mielenkiintoiset. Mietin saisinko hänet seuraamaan itseäni. Ennen pitkää sekin tapahtui.

En luonnollisestikaan voi paljastaa julkisesti twitter-ihastukseni kohteita, hehän saattaisivat hämmentyä.

Luonnoksiin tulee talletettua lähinnä silloin kun keksin jotain mielestäni sillä hetkellä hyvää, mutta itsesensuuri iskee. Jossain vaiheessa kun huomaan että niitä on taas kerääntynyt sopivan kokoinen nippu, joko käsittelen ne loppuun tai sitten julkaisen ne sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat. Raakatimantteina [Gmail-hymiö, jota en saa kopioitua tähän]

Muuten aikatauluni on hyvin orgaaninen: twiittaan silloin kun tulee mieleen jotain joka on pakko jakaa, liikennevaloissa tai suihkussa tai ihan missä vaan. Twitteriä luen silloin kun on aikaa eikä varsinaista muuta tekemistä, eli aika usein työmatkoilla bussissa istuessa. Tämä tarjoaa myös oivat puitteet suosikointi- ja retweettaus-putkille.

Twitterin ulkopuolisessa maailmassa minulla on yleensä aika kiire, varsinkin viime aikoina on ollut vaikea löytää aikaa tälle rakkaalle harrastukselleni. Elämä!

Virrastani nopealla otannalla mainitsen joitakin minua kiehtovia ihmisiä:

• @Plutokraatti, jonka suorastaan porilaisen itseironisista twiiteistä ei voi olla näkemättä läpi että tyypillä menee loppujen lopuksi oikeastaan aika hyvin.
• @aninen ja @autosanoo ihanine dialogeineen (esimerkkinä täytyy mainita ns. ”pilsaattoritwiitti”)
• @Filosofeeraaja on seuraamisen arvoinen vuoksi uniensa, joissa hän yleensä tappaa ihmisiä graafisesti. Onkohan hän sellainen psykopaatti?
• @interneiti, jossa on monia muitakin mielenkiintoisia asioita kuin lainausmerkkien ”käyttö” sillä tavalla – kuten suhde itsesimilaarisiin kasveihin ja mangoihin

On kolme asiaa joita ilman twitterini tulisi toimeen oikein hyvin.

1. Englanninkieliset twiitit (ellei niissä ole jotain aivan timanttista)
2. Automaattiset ”näin monta seurasi minua” -postaukset
3. Lähes kaikki aiheesta jalkapallo (paitsi jos satun itse seuraamaan matsia). Jostain syystä kaikki hyvät tyypit twitterissä tuntuvat harrastavan futista tai pitävän siitä luonnottoman paljon

(Pitipäs tähän pohdiskella pitkään vastausta joka ei jollain tavalla kuvottanut)

Jos salanyymin sijoittaa lukuisten twitterin anonyymien tilien kontekstiin, niin en tiedä onko se suinkaan mitenkään äärimmäisen suosittu – katsotaan vaikka @PerBoyfriendiä. Yhteistä nimettömille on tietysti se, että he voivat pelotta sanoa mielenkiintoisia asioita, mikä tekee heistä haluttuja seuraamisen kohteita.

Jos kaikilla ihmisillä olisi mielenkiintoista sanottavaa ja he voisivat sanoa mitä haluavat välittämättä seurauksista, saisivat kaikki heti valtavan suosion. Anonymiteetti ratkaisee ainakin jälkimmäisen ongelman.

Jos minun pitäisi perustella miksi itse seuraan salanyymiä, niin se juttu olisi varmaankin ylä- ja alatyylin sujuva yhdisteleminen.

Kukapa ei haluaisi seurata tyyppiä joka samaan aikaan kritisoi ääneen keisarin uusia vaatteita ja samalla pukeutuu itse niihin?

Silloin kun niitä syntyy, niin syntyvät. Välillä ei synny. Kuten vaikkapa nyt on ollut pari viikkoa taukoa. Salanyymillä on intohimoja. Ja kesäloma. Mutta ei se twiittien määrä mikään itsetarkoitus ole.

Joskus tietysti jotain pientä kultahippusta pitää oikein hinkata että siitä saa täydellisen, ja siihen kuluu koko bussimatka tai istun yöllä kadulla kirjoittamassa. Mutta harvemmin.

AHAHA. Anteeksi ensireaktioni. Palaan aiheeseen ”vietyäni roskat”.

Olen miettinyt tätä valtavasti. Suorastaan kuumeisesti. Melkeinpä voisi sanoa että koko ajan. Mitä enemmän olen miettinyt, sitä vankemmin olen tullut vakuuttuneeksi siitä, etten voi vastata kysymykseen lainkaan. Siispä tein kuten kuka tahansa itseään kunnioittava journalisti ja kirjoitin kymmenen kohdan listan.

KUINKA INTERNETISSÄ FLIRTTAILLAAN ”OIKEIN”

1. Käyttäydy kuin Cheek. Mutta ilman itseironiaa. Onko Cheekillä itseironiaa? En tiedä. Mutta nukun paremmin silloin kun ajattelen, että on
2. Ole rehellinen ja aito. Ole oma itsesi. Hymyile. Hymyile vaikka hampaat irvessä, perkele. Minullakin on hillitön virne tätä kirjoittaessani
3. Jätä joskus rehellisyys eteiseen, ja ole joku muu
4. Ole aidosti kiinnostunut ”kohteestasi”. Jos et ole aidosti kiinnostunut kohteestasi, ota uusi kohde
5. Vaihda ”kohdetta” kuin housuja. Universaali rakkaus on aina ”in”, kysy vaikka Jeesukselta
6. Katoa välillä kuukaudeksi ja tule takaisin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toimii aina, kysy vaikka Jeesukselta
7. Käytä emoji-merkkejä luovasti. Lemppareitani on se kakka jolla on silmät, ja sitten kun niillä sormimerkeillä tekee sellasen sormi menee reikään -eleen niin se on tosi hauskaa sellaisten mielestä joille internet on aika uusi juttu. Ja monien muidenkin
8. Puhu seksistä. Kaikki rakastavat seksiä. Kysy vaikka Jeesukselta (hihi)
9. Kuvittele kohteesi alasti. Tämä oli alun perin vinkki johonkin toiseen juttuun mutta se auttaa varmasti flirtissäkin
10. Haaveile vauvoista. Loppu hoituu itsestään

Tässä oli sydänvereni, ole hyvä. Toivottavasti tämä oli viimeinen kysymys, koska näiden vastaamiseen kuluva aika näyttää kasvavan eksponentiaalisesti.

Saanko lopuksi vielä lähettää terveisiä? Hyvää kesää kaikille!

Onko elämäsi tyhjää täynnä?

Anna internetin täyttää se.

Perustimme Viisi-postituslistan, jonka lukijat saavat kerran viikossa viisi hienoa linkkiä suoraan postilaatikkoonsa (esimerkiksi tällaisia).

Ei muuta. Ei mainoksia, ei velvotteita, ei venkoilua. Ajattelin vain että se saattaisi olla kivaa.

Lähettäjä-kentässä lukee minun nimeni, mutta linkit tulevat viideltä ihmiseltä. Siitä nimikin, nähkääs.

Huom: Gmail on ainakin joskus tulkinnut TinyLetter-viestit roskapostiksi. Vahvistusviesti saattaa siis päätyä spämmilaatikkoon.

Olen varmaan idiootti (tai siis siitä ei ole epäilystäkään), mutta en ymmärrä, miten OP ja e-laskut toimivat. Esimerkki elävästä elämästä: sain ilmoituksen uudesta e-laskusta, joten kirjauduin verkkopankkiin ja kliksuttelin itseni e-lasku-osastolle.

Okei, käynpä siis hyväksymässä tuon.

Jaa, mitäköhän tämä lasku koskee? Näkisi edes ajanjakson. Ehkä se selviää seuraavasta ruudusta.

(Kuvista on poistettu tunnistetiedot, mutta ei mitään muuta.)

Ei vieläkään muuta tietoa kuin että laskuttaja on Elisa. Jahas. Katsotaanpas tuolta toisesta kohdasta, jossa on listattuna kaikki e-laskuna tilatut asiat.

Ei, ei minkäänlaisia lisätietoja tässäkään. Okei, klikataan muokkaa-linkkiä.

Ja yhä tyhjää täynnä.

Summa summarum: voin joko maksaa tai jättää maksamatta laskun, josta tiedän

• laskuttajan
• summan
• eräpäivän

Eihän tämä näin voi mennä. Mitä ihmettä?

Edit: Kiitos avusta. Linkki lisätietoihin näkyy jo näissä kuvakaappauksissa, mutta minä en yksinkertaisesti huomannut sitä, vaikka silmämuna jäykkänä yritin etsiä.

@osulop @Karde Tuossahan se lasku on, erinomaisesti piilotettuna: "Katso e-lasku" http://t.co/9ZNsa1ySaU

— Sami Pyylampi (@spy__) February 12, 2014

Elämäni olisi kovin erilaista ilman internettiä. Entäpä jos teknologinen kehitys olisi jostain kumman syystä jäänyt lähiverkkoasteelle tai ainakin nykyisen kaltainen web puuttuisi? Jos eläisimme yhä sitä aikaa, kun kaverin kanssa pelatakseen ensin purettiin olohuoneen nurkassa kököttänyt pc-torni, nostettiin se auton takapenkille, ajettiin pari kilometriä ja kasattiin kone siellä uudestaan.

Kaveripiirini olisi todella erilainen. Monet läheisimmistä ystävistäni ovat jyväskyläläisiä opiskelututtuja, mutta en olisi ikinä tavannut #jyväskylä-irkkikanavan tyyppejä tai muualla Suomessa asuvia bloggaajia.

En olisis pitänyt pintapuolisesti yhteyttä vanhoihin tuttaviin niin paljon kuin nyt, joten Helsinkiin muuttaminen olisi ollut kovin, kovin erilaista. En ainakaan olisi tavannut New Yorkissa yhtään paikallista, koska en olisi seurannut heidän kirjoituksiaan netissä ja lähestynyt heitä sähköpostitse kahvitteluehdotuksin.

En luultavasti olisi vapaa toimittaja, koska ensimmäinen vakituinen free-keikkani oli nettijulkaisun avustajana. Työurani ennen vuotta 2006 tuskin olisi paljon muuttunut eikä opinnoissakaan olisi ollut paljon eroa.

En olisi koskaan tavannut Mediapäivillä blogimaailmasta tuttuja henkilöitä ja saanut heidän kauttaan työtarjouksia – nettijulkaisuista.

En tietäisi elokuvasta tai musiikista läheskään niin paljon kuin nyt, koska erittäin asiantuntevien blogien seuraamiseen sijaan olisin istunut kirjaston lehtisalissa lukemassa aikakauslehtiä.

En tietäisi amerikkalaisen median nykytilasta mitään (ja se olisi tietysti aivan erilaisessa kunnossa).

En kirjoittaisi työkseni englanniksi, koska ZDNetin avustajaksi päädyin Jaikusta löytyneen kaverin kautta.

Seurustelisin varmaan saman tytön kanssa, koska hänet tapasin työn merkeissä.

Ja nämä ovat vain suoria vaikutuksia, jotka tulivat heti mieleen. Epäsuoria en saata edes ajatella.