A Heartbreaking Blog of Staggering Genius

Tietovisakysymys: mikä on Suomen suosituin tietokonepeli?

Älä ajattele liian monimutkaisesti. Vastaus ei ole kompa.

Esitän haasteen: näyttäkää minulle Bioshockin arvio, jossa ei mainita pelin arkkitehtuurin olevan art deco -henkistä.

Keksin tälle kaksi selitystä:

1. kaikki maailman tietokonepelikriitikot ovat tutustuneet viime aikoina arkkitehtuurin historiaan
2. pelin mainosmatskuissa on mainittu, että Rapturen rakennukset ovat art decoa

Lindholm oli sitä mieltä, että pelien tarinoiden kehuminen on jeesustelua ja veripalttu on se mikä myy.

Siinä on varmaan jotain perää, mutta ainakin Suomen peliohjelmisto- ja multimediayhdistys FIGMA:n mukaan viime vuoden parhaiten myyneet pelit (yli 20 000 kappaletta) olivat The Sims 2 Lemmikkielämää, NHL07, Need For Speed Carbon, GTA: Liberty City Stories, SingStar Legendat (mikrofoneilla), The Sims 2 Yliopisto ja The Sims 2 Yöelämää. Noista väkivallalla mässäilee vain GTA.

Seuraavassa, yli 10 000 kappaletta myyneiden pelien ryhmässä alkaa tulla jo vähän damagea, mutta ei vieläkään kovin paljon: Counter Strike Anthology, Counter Strike Source, SingStar Legendat, FlatOut 2, BUZZ Music Quiz (summereilla), Pokémon Emerald, GTA: San Andreas Platinum, Agent Hugo, The Sims 2 Lemmikkielämää, The Sims 2 Joulun kamasetti, Nintendogs, Prätkähiiret , NHL07, Gears of War, Karvinen 2, The Elder Scrolls IV Oblivion, Battlefield 2142, The Sims 2 Pets Edition, The Sims 2 Perhepakkaus Kamasetti.

Jos tuosta summaillaan väkivallalla myyvien pelien myyntiluvut (GTA, CS:t, Gears of War, Oblivion ja BF2142), tulos on 95 918 kappaletta. Ei-väkivalta-pelejä on myyty puolestaan 290 971 kappaletta.

Sanoisin, että ainakin näiden lukujen valossa on hieman liioiteltua väittää, että action se on joka pelejä myy. Ja se on muuten fakta.

Newsnight Review jutteli mukavia Nintendo Wiistä:

Charlie Brookerin reaktio oli hupaisa.

Kämppis-Ville soitti päivällä ja kysyi, että ehtisinkö seitsemäksi kotiin nauhoittamaan Mizoguchin tämänpäiväisen elokuvan Teemalta. Valittelin, että ei onnistu, joten mies jäi pohtimaan muita ratkaisumalleja. Kun tulin kotiin 19.45, Ville istui sängyllä pelaamassa Jade Empireä. Ei ollut kuulemma jaksanut katsoa O’Harua.

Tsaijai.

Guitar Hero + videotykki + kunnon poppivehkeet = hymy + hiki

Synttäri- tai joululahja, ihan miten vaan: Karaoke Revolution Party with Microphone

Niinhän siinä sitten kävi, että vihreät pirulaiset (kirjoitin ensin vahingossa pierulaiset, hah hah haa) ottivat voiton. Kristilliset kirivät niukasti kakkoseksi, vasurit jäivät kolmosiksi ja demarit nurkkaan itkemään.

Puhun siis tietenkin eilisestä Die Macher -pelistä, jonka I. Taavitsainen voitti rötöksellä. (Okei, ei ollut vilunkia, mutta VPK puskee pakosti läpi. “Sä et saa koko maailmaa, Taavitsainen, etkä sä saa mua.”) Olen kolmossijaani varsin tyytyväinen, sillä Kimmo “Merkel” Mäkilä pääsi hopeasijalle varsin pienellä marginaalilla.

Mainittakoon, että pelin mittaan nähtiin mm. pakkoavioliitto vihreät-vasemmisto, järkikoalitio kristityt-vasemmisto, siihen vastareaktiona demarit-vihreät-yhdistelmä sekä ensimmäisissä vaaleissa aivan turhanpäiväinen demarit-vasemmisto-kombo. Niin se todellisuus peliä matkii — tai siis ei.

Edit 19.9.2005: Kimmon sukunimi ei olekaan Taavitsainen. Voi harmi.

Mikähän tämä Babylon 5 — I’ve Found Her -peli oikein on miehiään? Traileri on aika komia ja vanha, eli pelin pitäisi kait näyttää sitä paremmalta.

Ei se kuitenkaan tällä koneella pyöri.

Nyt-liitteessä 42/2004 haastatellaan online-pelejä suunnitellutta Jessica Mulligania, jonka mielestä perinteinen kolminäytöksinen rakenne ei sovellu peleihin.

[Pelien tarinoilla] on alku ja joskus keskikohta. Niillä voi olla dramaattinen kliimaksi, muttei varsinaista loppua.

Saippuoopperoitahan on luonnehdittu samankaltaisiksi. Niissä on ensimmäinen näytös muttei kolmatta. Sen sijaan, että tarina päättyisi, se versoilee aina uuteen suuntaan.

Voidaanko tästä päätellä, että Remedyn kannattaisi tehdä tarjous Salkkareiden kirjoittajille?

Mulligan on tuottanut tekstiä aiheesta näemmä enemmänkin. Tarjolla on ainakin kirja Developing Online Games: An Insider’s Guide ja Biting the Hand -kolumnit.