MILJONÄÄRI AIVASTAA

Morgan Spurlock aivastaa viereisessä lippujonossa. Toivotan ohjaajalle terveyttä. On perjantai-ilta Espoo Ciné -festivaalilla, ja hän on ostamassa lippua kauhuelokuva Hardwaren esitykseen. Spurlock kertoo hetkeä myöhemmin olevan poikkeuksellista, että hän ehtii elokuvafestivaaleilla edes katsomaan elokuvia. Kyseessä on selvästi kiireinen mies.

Seuraavana iltapäivänä Spurlock marssii sovittuna aikana sisään hotellin kabinettiin, jossa häntä odottaa neljä toimittajaa. Kyseessä on iltapäivän toinen tai kolmas haastattelusessio,  aikaisemmin hän on jo käynyt Aamu-tvn jututettavana. Festivaalin tiedottaja naureskelee ohjaajavieraan puhuneen televisiossa niin paljon, että toimittajan kysymykset loppuivat kesken. Spurlock uhkuu energiaa, aivastelut ovat kaukana poissa. Hän tervehtii kaikkia nopeasti ja käy asiaan.

Hänen ohjaamansa Super Size Men tekeminen maksoi 65000 dollaria, sen levityksestä tehtiin Sundancen elokuvafestivaaleilla miljoonasopimus ja tähän mennessä elokuva on kerännyt lipputuloja 15 miljoonaa. Näyttääkö hän miljonääriltä? En osaa sanoa. En tiedä, miltä elokuvamiljonäärit näyttävät.

Spurlockin dokumentti on toinen kesän suurista menestyksistä Yhdysvalloissa. Toinen on tietenkin Michael Mooren Fahrenheit 9/11, mutta siitä tiedettiin odottaa hittiä, kun taas Super Size Men suosi yllätti tekijänkin. "Viimeisessä koenäytöksessä tajusin ensimmäistä kertaa, että meillä on käsissämme jotain erikoista. Se tapahtui ennen kuin tiesimme edes päässeemme Sundanceen. Kesken keskustelutilaisuuden koeyleisö alkoi riidellä keskenään. Minä ja leikkaaja Stela Georgieva katsoimme toisiamme ja sanoin 'tämä on mahtavaa'. Mutta en vielä aavistanut, mitä kaikkea seuraisi."

Spurlockilla on teoria siitä, miksi dokumenttielokuvat ovat alkaneet menestyä Yhdysvalloissa myös kaupallisesti. "Osa dokumenttielokuvien suosiosta on tosi-tv:n ansiota. Niiden takia ihmiset, jotka eivät normaalisti ikinä katsoisi dokumentteja, huomasivat että tavallisistakin ihmisistä kertovat ohjelmat voivat olla kiinnostavia. Sitäkin enemmän vaikuttaa se, että ihmiset janoavat vaihtoehtoisia tiedonlähteitä. He saavat niin paljon misinformaatiota valtamediasta", Spurlock sanoo. 

MIES JA MISSIO

Super Size Me ei pidä kynttiläänsä vakan alla. Se ei teeskentelekään olevansa puolueeton tutkimus, vaan pikemminkin pamfletti parempien ruokatapojen puolesta. Ohjaaja itse puhuu aiheesta yhä intohimoisesti. "Minulle on tärkeintä saada amerikkalaiset ajattelemaan ruokavaliotaan. Melkein puolet aterioista syödään ulkona, koska raha ja aika laitetaan terveyden edelle. Amerikka on välittömän tyydytyksen maa: Olen nälkäinen, joten tahdon syödä heti. Olen lihava, tahdon laihtua heti. Ja siksi me olemme maailman lihavin ja velkaisin kansa. Jokaisella kotitaloudella on 20 tuhatta dollaria luottokorttivelkaa, koska olemme kuluttajayhteiskunta. Sen takia halusin tehdä elokuvan, joka saisi ihmiset ajattelemaan sitä miten he syövät ja elävät", Spurlock latelee.

"Juuri nyt minusta meidän pitää keskittyä kouluihin ja hankkiutua eroon roskaruoasta siellä. Eroon limsasta, karkeista, jäätelöstä, ranskalaisista, hampurilaisista, kaikesta. Tilalle pitää saada terveellistä ruokaa", Spurlock luettelee. "He sanovat, että lapsien pitää oppia tekemään valintoja ruokalassa. Eikä pidä! Heidän pitää opiskella! Ruokala on luokkahuoneen jatke, paikka jossa voisi oppia terveitä elämäntapoja. Liikuntaa pitäisi olla joka päivä, jotta koululaiset oppisivat jo nuorina sen tärkeyden", hän sanoo.

"Minä olin onnekas, kun kasvoin kodissa, jossa äiti kertoi mitä pitää syödä ja miksi, ja jossa istuimme yhdessä ruokapyödän ääressä. Mutta sellaista ei enää tapahdu, emmekä saa koskaan kaikista vanhemmista tehtyä täydellisiä. Sen sijaan - ja uskon tähän todella - voimme tehdä jokaisesta koulusta niin hyvän kuin vain mahdollista", Spurlock sanoo.

"Monet ihmiset kysyvät, mitä he voivat tehdä. Kuluttajan suurin valta on päättää, mille yhtiölle hän rahansa antaa. Joten jos et ole samaa mieltä jostain, älä osta sitä. Sillä aina kun annat eurosi heille, annat samalla äänesi heille. Jos et ole samaa mieltä yhtiön toiminnasta, mene jonnekin muualle. Kassakoneet ovat 21. vuosisadan ääniuurnia, sillä yhtiöiden valta on niin suuri. Ostotottumuksia muuttamalla voi vaikuttaa. Jos parikin prosenttia väestöstä muuttaa ostotapojaan, muutoksia tulee tapahtumaan", Spurlock sanoo uskovansa.

Kaikki kriitikot eivät ole olleet Super Size Mestä haltioissaan. Voimakkain vastareaktio lienee Soso Whaleyn tekemä dokumenttielokuva, jossa hän syö 30 päivän ajan pelkää McDonalds-ruokaa, aivan kuten Spurlock omassa elokuvassaan. Kuukauden aikana Whaleyn paino tippui viitisen kiloa, kolesteroliarvot paranivat eikä seksielämässäkään ollut ongelmia. Spurlock on anti-dokumentista huvittunut.

"Hän kertoo syövänsä vähemmän ja harrastavansa liikuntaa. Vau! Teet juuri ne kaksi asiaa, joita kukaan muu Amerikassa ei tee! Hyvä homma sinulle. Mutta näistä unohdetuista faktoista Super Size Me puhuu. Lapioimme paskaa suuhumme ajattelematta, mitä se meille tekee. Joten toivottavasti ihmiset poistuvat elokuvateattereista muuttuneina, ja kun he seuraavan kerran näkevät McDonald'sin, he muistavat minut vierotusoireiden kourissa tai oksentamassa auton ikkunasta. Ja kun heiltä kysytään, haluavatko he jättikoon, he valitsevat normaalikokoisen annoksen. Se riittää minulle", ohjaaja sanoo.

TOSI-TVSTÄ POTKUA DOKUMENTTEILLE

-oma tausta mainosohjaajana, I Bet You Will

Kun New York Universityn elokuvakoulusta vuonna 1993 valmistunut Spurlock sanoo rakastavansa elokuvaa, ei häntä ole vaikea uskoa - soihan Super Size Menkin leikkauskohtauksen taustalla Tonava kaunoinen kuin Avaruusseikkailu 2001:ssä ikään. "Kasvoin elokuvien ympäröimänä. Rakastan Frank Capran americanaa, sitä miten kaikki sujuu Yhdysvalloissa. Elia Kazan, joka oli aina alikynnessä olevan puolella, ohjasi kaikkien aikojen suosikkieloukuvani Face in the Crowd. Stanley Kubrickin näkemys elokuvasta oli uskomaton, ja Blake Edwards on yksi parhaista komediaohjaajista ikinä", Spurlock listaa. Entäpä dokumentaristit? "Michael Moore on tietenkin suuri vaikuttaja, samoin Errol Morris. Metallica-dokumentin tehneet Joe Berlinger ja Bruce Sinofsky ohjasivat Brother's Keeperin, joka on mielestäni yksi parhaista dokumenteista ikinä."

"En enää jaksa katsoa elokuvaa. Näen vain kaikki ne kohdat, jotka tekisin nyt toisin. Mutta pidän siitä kyllä, jotkut kohdat jaksaavat naurattaa vieläkin. Niin kuin vaikka alkukohtaus, jossa lapset laulavat leirillä. Se on ihan uskomaton", Spurlock sanoo.

"Erityisesti minua harmittaa se, että poistimme Anonyymit ylensyöjät -kerhon kokouksesta kertovan kohtauksen. Se oli niin hyvä, että ihoni nousee kananlihalle kun vain ajattelenkin sitä. He kertoivat todella koskettavia tarinoita riippuvuudestaan. Kohtauksen paikka leffassa oli juuri ennen leikkaussalia, mutta aina kun menimme kokoukseen, elokuva tuntui pysähtyvän kuin seinään", Spurlock kertoo. 

Koska nykyään elokuvien tarina ei lopu teatteriesitykseen, ylensyöjä-kohtaus päätyy DVD:lle. Sinne tulee myös Pikaruokakansan kirjoittaneen Eric Schlosserin haastattelu. "Hän oli uuden kirjansa, Reefer Madnessin, pr-kiertueella, joten haastattelun tekeminen venyi ja venyi. Kun lopulta teimme haastattelun, olimme jo leikanneet elokuvaa pitkälle, päättäneet sen rakenteen. Totesin, että kaikki asiat mitä hän sanoo, on jo käsitelty leffassa muutenkin, joten jätimme haastattelun pois", Spurlock sanoo.

Kun elokuvan promootiokiertue lopulta päättyy, Spurlock lähtee viemään viestiä kouluihin. "Sinne elokuvan täytyykin mielestäni päästä. Se pitää saada lasten ja opettajien nähtäville. En pääse elokuvasta varmaan eroon ennen ensi kevättä, ja se on mielestäni ihan okei. Uskon, että jos tekee elokuvan, joka nostattaa näin paljon keskustelua, on myös velvollnen hoitamaan homman kunnialla loppuun saakka", hän sanoo.

-30 days

"Neuvoni uusille dokumentaristeille on, että kuvatkaa elokuvanne heti. Monet jäävät odottamaan rahoitusta tai työvoimaa, mutta nykyään tekniikka on niin kehittynyttä, ettei tarvita kuin kamera, tietokone ja hyvä idea. On olemassa lukematon määrä ihmisiä, jotka ovat valmiita työskentelemään elokuvan parissa ilmaiseksi, jos he vain uskovat, että se valmistuu", Spurlock sanoo.

Elokuvan näytös samana iltana on loppuumyyty. Ennen esitystä kahdeksansataa ihmistä aplodeeraa ohjaajan lavalle. Elokuvan aikana yleisö kauhistelee lihavuutta, nauraa oksennuskohtaukselle ja riemastuu tajutessaan, että festivaalin tapahtumapaikkana olevan kulttuurikeskuksen kahvilaa pyörittää Sodexho eli sama yhtiö, joka saa dokumentissa huutia vankilaruokailuiden kehnosta järjestämisestä. 

-esityksen jälkeen sana sanalta sama fraasi