Sormi pyllyyn ja muita tarinoita Morgan Spurlockista (tämä on ehkä huonoin otsikkoni ikinä) (ingr) Minkälainen ihminen päättää tehdä elokuvan siitä, että syö kuukauden ajan hampurilaisia? Minkälainen ihminen sanoo olevansa ristiretkellä roskaruokaa vastaan ja kuittaa siitä miljoonatulot? Ja miksi hän haluaa näyttää peräsuolitutkimuksensa valkokankaalla? Morgan Spurlock aivastaa viereisessä lippujonossa. Toivotan pikaruokakulttuuria kritisoivan dokumenttielokuvan ohjaajalle terveyttä. On perjantai-ilta Espoo Ciné -festivaalilla, ja hän on ostamassa lippua kauhuelokuva Hardwaren esitykseen. Spurlock kertoo hetkeä myöhemmin olevan poikkeuksellista, että hän ehtii elokuvafestivaaleilla edes katsomaan elokuvia. Seuraavana iltapäivänä Super Size Men ohjaaja marssii hotellin kabinettiin. Kyseessä on iltapäivän toinen tai kolmas haastattelusessio, aikaisemmin hän on jo käynyt Aamu-tvn jututettavana. Festivaalin tiedottaja naureskelee ohjaajavieraan puhuneen televisiossa niin paljon, että toimittajan kysymykset loppuivat kesken. Spurlock uhkuu energiaa ja aivastelut ovat kaukana poissa. Spurlockin dokumentti on toinen kesän suurista menestyksistä Yhdysvalloissa. Ensimmäinen oli Michael Mooren Fahrenheit 9/11, mutta siitä tiedettiin odottaa hittiä, kun taas Super Size Men suosio yllätti tekijänkin. "Viimeisessä koenäytöksessä tajusin ensimmäistä kertaa, että meillä on käsissämme jotain erikoista. Se oli ennen kuin tiesimme edes päässeemme Sundanceen. Kesken keskustelutilaisuuden koeyleisö alkoi riidellä keskenään. Minä ja leikkaaja katsoimme toisiamme ja sanoin 'tämä on mahtavaa'", Spurlock kertoo. Hänellä on teoria siitä, miksi dokumenttielokuvat ovat alkaneet menestyä Yhdysvalloissa myös kaupallisesti. "Osa suosiosta on tosi-tv:n ansiota. Niiden takia ihmiset, jotka eivät normaalisti ikinä katsoisi dokumentteja, huomasivat että tavallisistakin ihmisistä kertovat ohjelmat voivat olla kiinnostavia. Sitäkin enemmän vaikuttaa se, että ihmiset janoavat vaihtoehtoisia tiedonlähteitä", Spurlock sanoo. Super Size Me ei pidä kynttiläänsä vakan alla. Se ei teeskentelekään olevansa puolueeton tutkimus, vaan pikemminkin pamfletti parempien ruokatapojen puolesta. Ohjaaja itse puhuu aiheesta yhä intohimoisesti. "Minulle on tärkeintä saada amerikkalaiset ajattelemaan ruokavaliotaan. Melkein puolet aterioista syödään ulkona, koska raha ja aika laitetaan terveyden edelle. Halusin tehdä elokuvan, joka saisi ihmiset ajattelemaan sitä miten he syövät ja elävät", Spurlock latelee. Elokuvan tekeminen maksoi 65000 dollaria, sen levityksestä tehtiin keväällä Sundancen elokuvafestivaaleilla miljoonasopimus ja tähän mennessä elokuva on kerännyt lipputuloja 17 miljoonaa. Spurlockin motiivien puhtautta on epäilty. Kriitikoiden mukaan Jackass-henkistä tv-show'ta vetänyt pelle ja mainoksia ohjannut mies ei voi kampanjoida terveiden elämäntapojen puolesta. Spurlockin rehellisyyttä on hankala arvioida, mutta ainakin hänen innostuksensa on tarttuvaa. "Nyt pitäisi keskittyä kouluihin ja hankkiutua eroon roskaruoasta siellä. Tilalle pitää saada terveellistä ruokaa", Spurlock sanoo. "He sanovat, että lapsien pitää oppia tekemään valintoja ruokalassa. Eikä pidä! Heidän pitää opiskella! Ruokala on luokkahuoneen jatke, paikka jossa voisi oppia terveitä elämäntapoja. Liikuntaa pitäisi olla joka päivä, jotta koululaiset oppisivat jo nuorina sen tärkeyden", hän sanoo. "Olin onnekas, kun kasvoin kodissa, jossa äiti kertoi mitä pitää syödä ja miksi. Sellaista ei enää tapahdu, emmekä saa koskaan kaikista vanhemmista tehtyä täydellisiä. Sen sijaan voimme tehdä jokaisesta koulusta niin hyvän kuin vain mahdollista", Spurlock jatkaa. Spurlock on painottanut useaan otteeseen, ettei hän kritisoi elokuvassa pelkästään McDonaldsia. Ohjaajan viesti on sukua Eric Schlosserin, Michael Mooren ja Naomi Kleinin väittämille. "Monet ihmiset kysyvät, mitä he voivat tehdä. Kuluttajan suurin valta on päättää, mille yhtiölle hän rahansa antaa. Kassakoneet ovat 21. vuosisadan vaaliuurnia, sillä yhtiöiden valta on niin suuri. Ostotottumuksia muuttamalla voi vaikuttaa", Spurlock vakuuttaa. Joten jos kysymys on kansalaisaktiivisuuden herättelemisestä, miksi elokuvassa oksennetaan? "Minulle oli tärkeää olla täydellisen rehellinen. Minä oksensin, peräsuoleni tutkittiin eikä minulla seisonut. Elämä voi olla shokeeraavaa. Minusta ne ovat elokuvan voimakkaimpia kohtauksia", Spurlock perustelee. Super Sizen Men näytös haastattelupäivän iltana on loppuumyyty. Ennen esitystä kahdeksansataa ihmistä aplodeeraa ohjaajan lavalle. Elokuvan aikana yleisö kauhistelee lihavuutta, nauraa oksennuskohtaukselle ja riemastuu tajutessaan, että festivaalin tapahtumapaikkana olevan kulttuurikeskuksen kahvilaa pyörittää Sodexho eli sama yhtiö, joka saa dokumentissa huutia vankilaruokailuiden kehnosta järjestämisestä. Lopputekstien aikana Morgan Spurlock tulee lavalle vastaamaan kysymyksiin. Kuuntelen sessiota puolella korvalla, kun yhtäkkiä huomaan jotain tuttua. Spurlockin pitkähkö vastaus on muuttunut monologiksi, jossa hän latelee "kassakoneet ovat 21. vuosisadan vaaliuurnia"-vastauksen täsmälleen samoin sanoin ja samalla äänenpainolla. Viesti voi olla vanha, mutta ainakin sanansaattaja on karismaattinen. Jyväskylään Super Size Me saapuu näillä näkymin marraskuussa.