Spurlock-haastis

kirja Fat America, sama aihe, leffasta jäi niin paljon yli. matskua oli 250 tuntia, oli vaikea leikata se 98 minsaan. halusin laajenatra sitä. tärkeintä mulel on leffassa kouluruokailu usassa, mitä lapsille syötetään. laitan luvun kouluista ja luvun hallinnosta ja luvun ruokakaupoista, miten ne on aseteltu houkuttelemaan roskaruoan ostamiseen. 

* schlosseria haastateltiin, menee dvdlle. kun kuvattiin leffaa, se oli promoamassa reefer madnessia, joten kun se pääsi syksyllä sieltä, me oltiin jo kyynärpäitämme myöten leikkaamossa, juonen kaari oli jo päätetty ja totesin, että kaikki mitä häneltä kysyttiin oli jo käsitelty muitten sanomana, joten oli turha pistää sitä sinne. (kirjassahan oli paljon samoja aiheita) joo, siksi oli tärkeä haastatella sitä. saatiin 25 minsan haastis, joka on dvdllä. dvdllä on yli tunti ekstroja.

* ihan vikana poistettiin, ennen leikkaustakohtausta, Overeaters Anonymous -tapaaminen. ihmisiä joilla oli fyysinen, henkinen riippuvaisuus ruoasta. se oli niin hyvä, iho menee kananlihalle jo sen ajattelemisesta - niin hyvä se oli. uskomaton kohtaus, jossa ihmiset - kokouksessa johon ei ikinä muuten pääse - kertoi uskomattomia tarinoita, miten ne oli lapsesta asti ollu depiksessä ja tunkenu ruokaa suuhunsa ja saanu ruoasta vähäksi aikaa hyvän olon. pakotie niille. niiden tarinoiden kuuleminen oli tosi voimakasta, mutta aina kun me mentiin niihin, tuntui kuin leffa olisi iskenyt jarrut pohjaan. joten ihan viime hetkellä päätin, että se jätetään pois leffasta. minulle se oli vaikein poisjätettävä pala.

(oksennus jackassia?) mäkkäri tykkää kertoa, miten shokeeraava olen. minä taas --- söin sitä ruokaa 30 päivää ja laattasin vain kerran. minulle oli tärkeää jättää se sinne. niin kuin kävni kolmen tohtorin puheilla ja vain yksi tutki peräsuoleni, ja ajattelin että ihmisten pitää nähdä miten omistautunut olin. ja kun tyttöystäväni kertoo miten seksielämämme kärsi, miten mulla ei enää seissyt - usko pois, jos olisin jättänyt jotain pois, niin sen kohtauksen. mutta minulle... se on totuus. oli erittäin tärkeää ottaa teidät mukaan matkalleni, ja minun täytyi olla täydellisen rehellinen. joten tiedättekö mitä? minä oksensin, ja sain rektaalitutkimuksen, eikä minulla seisonut. elämä voi olla shokeeraavaa, ja minusta ne ovat eräitä elokuvan voimakkaimmista kohtauksista.

* kerronpa milloin tajusin että meillä oli käsissämme jotain hyvää. heti sen jälkeen kun olimme lähettäneet hakemuksen sundanceen, eli loka 2003, meillä oli seuraavalla viikolla viimeinen koenäytös. se oli siis lokakuun alkua. emme vielä tienneet että olimme päässeet sundancessa ennen kuin 6 vkon päästä.. näytöksen jälkeen kyselimme leikkaajan kanssa yleisöltä mielipiteitä, koska halusimme palautetta leffan rakenteesta. kesken session yleisö alkoi kinastella keskenään: "ei hän sitä tarkoittanut! tajusit jutun ihan väärin!" minä ja stella tuijotimme sitä ja sanoin "tämä on mahtavaa". silloin tajusin, siinä aikaisessa vaiheessa, mtien se vaikutti ihmisiin, tajusin että kyseessä on jotain erikoista. mutten tiennyt mitä tapahtuisi.

sundancen jälkeen arvelin että meillä olisi hyvä mahis saada leffalle levittäjä, mutta tajusin että sen pitää olla riippumaton. koska sundancessa, kun leffa räjähti, kaikkien piti käydä katsomassa sitä, koska se oli festareiden kovin puheenaihe. ja yksi kerrallaan suurten studioiden edustajat tulivat kertomaan minulle, että leffa oli loistava mutta he eivät voisi ikinä levittää sitä. koska ne tarttee ne mainokset, ne partnerit, ne happy mealsit. miramax ei olisi voinut levittää tätä, disney ei. viimeinen asia minkä iso studio tahtoo tehdä on riskeerata suhteensa mainostajiin.

* (mitä mieltä oot siitä, katotko sen vielä?) en mä enää, oon nähny sen 100 kertaa. näen vain mitä olisin tehny erilailla. tykkään siitä, jotkut osat naurttaa vieläkin. rakastan sitä alkukohtausta, jossa lapset laulaa leirillä. se on ihan uskomaton. en oo kattonu sitä yleisön kanssa ihan äsketäi, yleensä vaan alkuvartin että näen sen reaktiot. se on toiminu kansainvälisesti tavalla jota en ois arvannu.

* minulle on tärkeää saada amerikkalaiset ajattelemaan miten ne syö. 40%, melkein puolet aterioista, syödään ulkona. me ei syödä enää kotona. (miksi?) koska aika ja raha laitetaan terveyden edelle, terveys on kolmosena. halutaan vaan ostaa lisää tavaraa, elää "parempaa elämää". kun ite mietin sitä, että eläisinkö mieluummin 10 vuotta lisää vai ostaisinko caddyn. "mmm, antakaapa kun mietin". amerikka on välittömän tyydytyksen maa - olen nälkäinen, tahdon ruokaa nyt. olen lihava, tahdon laihtua nyt. tahdon auton nyt. siksi olemme lihavin ja velkaisin kansa. jokaisella kotitaloudla on 20 k luottokorttivelkaa, koska olemme kuluttajayhteiskunta. siksi halusin tehdä leffan, joka saisi ihmsiet ajatetlemaan. miten he syövät ja elävät. päästä pois siitä mielenlaadusta ja miettivät mistä ruoka tulee ja mitä se minulle tekee, ei nyt vaan myös viikon ja kuukauden päästä.

mainostamisen voima on mahtava. kuluttaminen on amerikassa sama asia kuin onnellisuus. niinku 9/11 jälkeen mitä bush ja giuliani sanoivat? "jos tahdot tukea maatasi, mene ostoksille". mene ostoksille? sekö on vastaus? okei, meitä vastaan on hyökätty, 3000+ ihmistä on kuollu ja nämä sanoo että menkää ostoksille. se on naurettavaa, uskomatonta, että joku voi sanoa niin. mutta se on yhtiökulttuurin valta. ja heidän kavereitaan ovat poliitikon.

* michael moore on tietty vaikuttaja, kuten myös errol morris. joe berlinger ja bruce sinofsky, metallica-dokkarin tekijät ohjasi erään mielestäni parhaista dokuista ikinä, brother's keeper. mutta mä oon elokuvantekijä, median opiskelija, rakastan leffoja. kasvoin leffojen ympäröimänä. rakastan frank capraa, sen americana-käsitystä siitä miten kaikki on ok. rakastan elia kazania joka oli aina pikku kaverin puolella. ohjasi kaikkien aikojen suosikkileffani "face in the crowd". stanley kubrickilla oli uskomaton visio elokuvista, ja rakastan blake edwardsia, joka on yksi parhaista komedian tekijöistä ikinä.

* (mistä dokkareiden suosio johtuu?) usassa osa siitä on - koska me ei olla koskaan oltu dokkareiden katsojia - tosi-tvn vaikutusta. ihmiset jotka ei ikinä katsoisi dokkareita, huomasi että telkkuohjelmat taviksista voi olla kiinnostavia. mutta enemmän vaikuttaa se, että elämme ajassa, jolloin janoamme faktoja, totuutta. saamme niin paljon misinformaatiota mediasta ja toivomme saavamme jotain muuta. olen matkustanut ympäri maailmaa mainostamassa leffaani, ja yhtiöiden voima mediamaailmassa on mahtava. saksassa kaksi suurinta tv-kanavaa, sat-1 ja pro-7, eivät haastatelleet minua, koska mcdonalds on iso sponsori. sama tapahtui kaikissa maissa, aina oli joku. niinku usassa mtv, koska leffamme häpäisi pikaruokaloita, kunnes he lopulta taipuivat. jos yhdellä firmalla on tällainen valta, jota käytetään vaikuttamaan siihen mitä sinä kuluttajana saat lukea, kuulla ja nähdä, niin mitä muuta sinulta salataan? koska firmojen suhteet valtioon tai muihin firmoihin, sinulle saapuu vain tämä todella laimennettu versio totuudesta. ja dokkarit menestyy muuallakin, sillä firmojen ylivalta ei ole vain paikallinen vaan globaali ilmiö.

* minusta meidän pitää keskittyä kouluihin, hankkiutua eroon roskaruoasta siellä. eroon limpsasta, karkeista, jäätelöstä, ranskalaisista, purilaisista - kaikesta, ja saada tilalle terveellistä ruokaa. ja rakastan sitä miten he sanovat että lapsien pitää oppia tekemään valintoja. eikä tarvitse! heidän pitää opiskella! ruokala on luokkahuoneen jatke, paikka jossa voi oppia. syökää terveellistä ruokaa joka päivä, kuetn me annamme teille täällä koulussa. ja joka päivä pitäisi olla liikuntaa, jotta he oppisivat nuorina miksi se on tärkeää. minä olin onnekas, kun kasvoin kodissa jossa äiti kertoi mitä pitää syödä ja miksi. jossa istuimme yhdessä syömään. mutta sitä ei enää tapahdu, emmekä ikinä saa kaikista vanhemmista täydellisiä, mutta - ja uskon tähän todella - voimme tehd jokaisesta koulusta niin lähelle täydellisen kuin mahdollista. 

(vaikeinta?) luulen että tuntemukseni, mood swingit ja masennus. olen yleensä tosi hyväntuulinen, joten masennus tuntui tosi vaikealta. ja se onkin leffasta kiinnostavaa. minulle tapahtuu kolme asiaa dieetin aikana, joita lääkitään amerikassa rankasti. masennuin - söin ja minulle tuli loistava olo, mutta sitten romahdin. jaamme amerikassa prozacia aivan hulluna. minulla ei seisonut - annamme viagraa miehille aivan hulluna. en voinut keskittyä - kaikki ADD:n merkkejä, jota lääkitsemme ritalinilla, jopa lapsia, yläastelaisia. aloin ajatella, että entä jos hoitaisimmekin tautia eikä oireita. entä jso muuttaisimme ruokavaliota, ottaisimme ruuan pois lapsilta, mikä muuttuisi? tarvitsisivatko ihmiset niin paljon lääkkeitä. enpä usko.

(oliko vieroitusoireita?) massiiviset. abaut kolmen päivän ajan. leffassa näytetään kun menen viimeiseen verikokeeseen, ja sinä keskiyönä päänsärky palasi. se paheni koko ajan, jyskyttävämmäksi kuin aiemmin. meni koko pään ympäri, niskaan asti, noin 12 tunnin ajan. sitten 6 tunnin ajan se levisi koko kehooni. hikoilin, minua värisytti. olin iahn kuin narkkari, menin "cold turkey". se oli... pelottavaa.

* (mitens soson dokkari?) ensinnäkin, matkiminen on kunnianosoitus. olen ravisuttanut teollisuudenalan perustaaa. mcdonalds antaa rahaa lobbausryhmille, ja eräs niistä tukee tätä leffaa. joten onko se puolueeton? kamoon, ollaanpa realistisia. muta samaan aikaan keskustelu jatkuu elokuvan takia. tykkään siitä, että hän sanoo - jos ette ole kuulleet siitä, niin tämä nainen syö mäkkärissä ja laihduttaa - joo, käyn siellä, syön vähemmän ja treenaan. vau! mahtavaa! teet kaksi juttua, joita kukaan amerikassa ei tee - syöt vähemmän ja treenaat. hyvä sulle. mutta ne ovat realiteetteja, joihin emem kiinnitä huomiota, ja siitä SSM puhuu. 

* lapioimme paskaa suuhumme enmmekä ajattele mitä se meille tekee. joten toivottavasti ihmiset kävelevät pois leffateatterista muuttuneina, ja kun he seuraavan kerran he näkevät mäkkärin, he näkevät minut oksentamasas auton ikkunasta tai vierotusoireiden kourissa.  ja kun heiltä kysytään että haluatko jättikoon, he sanovat -olen saanut emaileja - että ehkä pieni annos riittää, pienet ranskalaiset ja pieni juustopurilainen, se riittää. ja jos saan ihmsiet ajattelemaan sen verran kun he ovat ostamassa, tai ennen sitä, että he menevätkin terevelliseen paikkaan jossa saa salaattia tai orgaanista lihaa. en sano, että ei pidä koskaan syödä purilaisia. kukaan ei tykkää hyvistä purilaisista enemmän kuin minä. mutta hyviä purilaisia ei saa mäkkäristä, tai burger kingistä tai wendysistä, vaan paikasta jossa on tuoretta laatulihaa. sellaisessa minä kävisin. 

minulta on kysytty, että veisinkö lapseni mäkkäriin. tahdon opettaa lapsilleni mitä minun vanhempani opettivat minulle. joten jos he tahtovat hampurilaisen, vien heidät paikkaan jsota saa fantasitsia purilaisia, ja milkshake jossa on aitoa maitoa, ja sanon että tältä maistuu hyvä ruoka. opetan heidät varhain. ja lisäksi vanhempien pitää tajuta, että he ovat esimerkkejä lapsilleen, jso he syövät 3-4-5-6 kertaa viikossa etkä treenaa, kasvatata lapsia jotka syö ulkona 3-5 kertaa viikosas eikä treenaa. nyt jo alex ja minä, meillä ei ole lapsia, mutta syömme yhdessä kotona, olemme päättäneet tehdä siitä tavan.

* (mitä seuraavaksi, mitens 30 päivää?) pilotti on nyt kuvattu. loimme shown, jossa käsitellään vakavia aiheita mutta tehdään siitä helposti saavutettava, ihan niinko leffassa. käsitellään seksuaalisuutta, uskontoa, köyhyyttä. nyt syksyllä - sanoinkin jo että koulut on tärkeitä - kun pääsen kotini, menemme kiertueelle kouluihin. ja sinne leffan täytyykin päästä minusta. se pitää saada lasten aj opettajien ja vanhempien nähtäväksi. olen naimisissa sen kanssa varmaan kevääseen asti, ja se on ok. sillä uskon, että jos tekee leffan joka saa ihmsiet keskustelemaan, on velvoitettu hoitamaan homman loppuun, ja aion ethdä sen.

* (neuvo uusille dokumentaristeille?) minun neuvoni olisi vaan kuvata se. monet ihmiset nimittäin odottavat, kunnes he saavat X määrän rahaa kerättyä tai X ihmistä mukaan. tekniikka on nykyään niin kehittynyttä, että et tarvitse kuin  kameran, tietokoneen ja hyvän idean. joten paras neuvoni on: älä odota, vaan tee se. ("just do it"). sillä ihmisiä löytyy. tämä leffa maksoi 65k, josta puolet meni matkakuluihin. joten asioita voi tehdä tosi halvalla, ja löytyy lukemattomia ihmisiä, jotka työskentelee ilmaiseksi, kunhan ne vaan uskoo että hommast atulee valmista. joten älä rakenna esteitä itsellesi.

* ja monet kysyvät, mitä minä voin tehdä? näiden firmojen suurin valta on rahassa, ja suurin valta jota sinulla kuluttajana on on kontrolloida sitä valtaa. joten jos et ole saamaa mieltä jostain, älä osta! suurin valtasi on eurossa. ja aina kun annat eurosi heille, äänestät asian puolesta. sanot että tähän minä uskon, tätä minä haluan itselleni ja perhelleni ja tulevaisuudeltani. joten jos et ole samaa mieltä, älä käytä rahaasi siihen vaan mene jonnekin muualle, etsi paikka joka toimii oikein. kassakone on uusi ääniuurna, 21. vuosisadan uurna. koska siellä äänestyksen ptiäisi tapahtua, firmojen valta on niin suuri. sen avulla voi muuttaa asioita. 1-3% väestöstä kun muuttaa ostotottomuksiaan, muutoksia tulee tapahtumaan, koska viet heidän valtansa.

(mietns kun ihmiset syö popparia ja juo limsaa leffaa kattoessa?) hienoa on se, että vaikka saatat ostaa jättilimun ja jättipopparit. sitten huomaat, että 5-10 minsan päästä ne lasketaan lattialle. ja yleensä alle puolet sitiä syödään. joten se ei haittaa minua, sillä annokset jäävät yleensä kesken.