Täydellisen mielivaltainen mutta ehdottoman korrekti lista vuoden 2002 parhaista musiikkiakteista. Tasapuolisuuden vuoksi aakkosjärjestyksessä.

Parhaat levyt

Kotimaiset

Melkolailla poppipainotteinenhan tästä listasta tuli, ja harva listatuista levyistä on virheetön. Itse asiassa useimmat niistä sisältävät kappaleita, jotka tulee skipattua liki aina. Mutta kuten Coca-Colan palkkaamat copywriterit sanovat: Image is nothing.

CMX – Isohaara

Ei kai tätä enää voi paluuksi nimittää. Joka tapauksessa Tornion expatriaatit tekivät levyn, josta ei puutu iskusävelmiä eikä sydämensärkijöitä.

Kotiteollisuus – Kuolleen Kukan Nimi

Lisää samaa, mutta millaista samaa se onkaan. Pisteitä pettämättömästä tyylitajusta (biisinnimenä ”Rakastaa/Ei rakasta”, how cool is that?) ja tuhdista keikkailusta (mentaliteettina ilmeisesti vanha kunnon ”nää menee yhteentoista”).

Kumikameli – Oparin Aarteet

Herrajumala. Puolen ikääni olen asustanut samassa kaupungissa näiden hullujen kanssa, ja vasta 21. vuosisadalla huomasin, miten erinomaisen hienoja rokkilevyjä pojat, uhm, ukot tekevät.

Kuusumun Profeetta – Jatkuvasti Maailmaa Pelastamaan Kyllästynyt Supersankari

Kuusumu ei vieläkään kuulu keikkasuosikkeihini, mutta tällä levyllä oli kosketuspintaa enemmän kuin ensimmäisellä. Äärimmäisen intensiivinen laulusuoritus kauttaaltaan.

Sara – Kromi

Mitäs se haittaa, jos Toolia on tullut kuunneltua kun lopputulos on näin mainio? Hieman tylsä levymitassa, mutta voi miten tyylikäs.

Sipe – Sipe

Tuleeko teillekin mieleen Foo Fighters? Sipen levy oli reilusti parempi kuin Apulannan tuotos, ja piekseepä se myös Tehosekoittimenkin poppiparaatin. Sipe on symppis!

Zen Cafe – Vuokralainen

Toinen poppoo, joka ei suinkaan hae uusia ympyröitä, vaan keskittyy piirtämään vanhat entistä tarkemmin ja kauniimmin. Varmaankin paras valinta mainstream-älykköbändiksi maassamme.

Erimaiset

Jotenkin tämä lista vaikuttaa sisältävän enemmän uusia tuttavuuksia kuin kotimaiset albumit, mutta se saattaa olla vain havaintoharhaa.

Beck – Sea Change

Kaunista. Beck tuuppasi hämystelyn vähäksi aikaa nurkkaan, ja valoi levynsä silkasta mannasta.

Coldplay – A Rush Of Blood To The Head

Lisää energiaa debyyttiin verrattuna. Toistivat tavallaan saman tempun kuin Muse vuotta aiemmin, ts. ei erilaista mutta paremmin.

DJ Shadow – Private Press

Tämän miehen sydämessä on ehdottomasti groovea, ja niiden vieressä isohko pino vinyylejä. Ihanaa nytkytystä.

Flaming Lips – Yoshimi Battles The Pink Robots

Naivistinen taideteos ulkomaan ihmemiehiltä. Korvakuulokemusaa hiljaisiin iltoihin. Kuuntele mitä Do You Realizessa ja All We Have Is Now’ssa sanotaan.

Kent – Vapen & Ammunition

Ei tätä radikaaliksi uudistukseksi voi kutsua ja on se ehkä vähän kasarihenkinenkin, mutta kun Bergin Jocke avaa suunsa, ei voi kuin nojata taaksepäin ja nauttia.

System Of A Down – Steal This Album

Paras minun tietämäni b-puolikokoelma ikinä ja missään.

Parhaat sinkkurenkutukset

Tunnustan, olen idioottipopin ystävä. Mutta mitä ideaa olisi valita vuoden parhaiksi biiseiksi sellaisia lauluja, jotka ovat parhaimmilla levyillä? Yhtään allaolevista artisteista ei ole tarkoitettu pitkäsoittomuotoon, mutta jokainen jää ensimmäisellä kerralla kalloon resonoimaan kuin korvanjuuressa laukaistu 9-millinen.

Andrew W.K. – Party Hard

VERY METAL!

Lordi – Would You Love A Monsterman

VERY METAL! (öhm, siis, no hitto vieköön, onhan se.)

TATU – All The Things She Said

Sheer bubblegum bliss. Jos ei aivo tätä kuunnellessa pysähdy, vika on kuulijan korvien välissä.

The Ark – Father Of A Son

Freddie Mercury on tainnut kanavoida henkensä länsinaapuriin, siinä määrin tuhti paketti tämä homojen adoptio-oikeutta puolustava viisu on.

Parhaat konserttitapahtumat

Varsin rajoittunut on tämä lista, mikä kertoo lähinnä siitä, että nökötin suurimman osan ajasta kotona kalsarisillani sormi tukevasti nenässä. My bad.

Jyrock (Hypnomen ja Pharaoh Overlord)

Ei mitään ennakko-odotuksia ja kas, paikalla oli ei yksi vaan kaksi mielenräjäyttävää aktia.

Kent @ Turku

Long time no see. Vaikka klikki olikin koko ajan taustalla, maaninen yleisö teki tästä vuoden mieleenjäävimmän keikan.

Suede @ Ilosaari

Kiireisen Ilosaariviikonlopun mieluisin yllättäjä. Luulin, että luvassa olisi kenkientuijottelua, mutta Brett ja pojathan pistivät pystyyn melkomoisen mellakan. Ja mikäs oli mellakoidessa, kun biisimateriaali oli A-luokkaa.