Kävinpä juuri tovi sitten studiossa lukemassa aamun ensimmäiset uutiset. Yllättävästi aamuvuoro ei vaikutakaan mitenkään mahdottomalta, vaikka ensin niin tuumailin. Soihan kello sentään jo kymmentä vaille viisi.

Nämä tällaiset päivystyksen tapaiset vuorot ovat toisaalta tylsintä aikaa, toisaalta näissä ei tarvitse yleensä hätkyillä liikaa. Nytkin ensimmäisten uutisten neljästä sähkeestä kolme oli kirjoitettu valmiiksi jo eilen. Kyllä, me tarjoilemme kansalle vanhentuneita uutisia. Voi meitä.

Uutispäällikön eli arvon esimieheni pitäisi saapua tänne parinkymmenen minuutin sisään. Sitten on ainakin joku, jonka kanssa puhua aivottomia ja neuvotella siitä, mitä juttuja varastetaan päivän lehdistä.

PS: Tiedän ettei tämä merkintä tule vielä näkyviin blogiin, mutta ajattelin feikata timestampit sitten jälkikäteen. Älä suutu.