Kissanhiekka on pakattu, mutta mirri itse loikoilee vielä sohvalla. Olen viettänyt aamupäivän (tai oikeammin ilta-) keräillen sähköpostin bcc-kenttään ihmisiä, joille aion joulutervehdyksen lähettää. Vielä ei ole aika blogin vuotuiselle itsereflektiolle, mutta lähellä sekin on.

Jääkaappi on jo tyhjänpuoleinen, sillä seuraavien päivien ajan ravitsemuksesta huolehtii Mannisen residenssi tuolla muutaman kymmenen kilometriä pohjoisemmassa. Jyväskylä saa viettää jessepäivät kaikessa rauhassa ilman minua, sillä kinkku menee tämän pojan kirjoissa helposti henkisen helpotuksen ohitse.

Siihen asti, hyvä lukija, mainiota joulua.

Aiemmat versiot:

There are no revisions for this post.