Olen tietenkin kirjoittanut aiheesta* viisaita aiemminkin. Pirullisen noloa luettavaahaan nuo ovat tälleen jälkiviisaasti, mutta en ole koskaan pelännyt olla ensimmäisten joukossa väärässä! (Erityisen hieno ajatus on se, että työsuhteisten toimittajien pitäisi tehdä ilmaiseksi lisää töitä.)
Tepon purppauksesta jäi mieleen huomio siitä, että pienlehdistä ei tahtonut löytää tekijöitä, eikä homma ole muuttunut intervepin puolella. Se varmaan selittää aika paljon. Tunnistan itsestäni ihmistyypin, joka on kova suunnittelemaan ja ideoimaan, mutta toteuttamisen kanssa onkin jo sitten pirusti nihkeämpää. Kenties kansalaisjournalismiutoopikot toivoivat, että rahallis-teknisen julkaisukynnyksen laskeminen auttaisi ihmisiä aktivoitumaan. Kenties he olivat väärässä.
Muita ajatuksia ei aiheesta ole juuri nyt, mutta käydään mieluusti tämä sama keskustelu taas ensi vuonna.
*: Erityisesti tahtoisin kiinnittää huomion tähän kauniiseen muotoiluun: Tässä suhteessa esimerkiksi Haakana on loistava poikkeus — tarkkoja, perusteltuja havaintoja.
Kuulitko, Haakana? Et ole evil! Varmaan vierähti kivi sydämeltä nyt.
4 Comments
Teretulemast vaan höpinöihin.
Juu, tosiaan koko minun kolmiosaisen aivoplöräykseni tosiaan voisi tiivistää kommenttiin, että ei tänne nettiin huvikseen kirjoittavista tosiaan kovin moni jaksa kauhean aktiivisesti nähdä jalkautuvan tiedonhankinnan eteen vaivaa, eli siinä suhteessa tilanne ei ole muuttunut kopiokoneajoista.
Indie-kustantajien kopiokoneen käyttöön ja plärien jakeluun aiemmin käyttämä aika ei siis ole siirtynyt paremman pohjatyön tekoon.
Varmaan Nielsenin havainto 90-9-1-säännöstä pätee tässäkin: valtaosa lukee, pieni osa voi tehdä jotain ja tosi pieni ydinjoukko on se, joka pitää pyörät pyörimässä.
Tietenkin periaatteessa voisi ajatella, että vaikka suhdeluku pysyisi samana, niin ihmisten määrän kasvaessa (printti -> veppi) tuo yksi prosentti tarkoittaisi jo tuntuvaa määrää ihmisiä.
Joo, siis tuossa tuo minun provoni pointti oikeastaan on. Vaikka porukka kasvaa, jalkautuvaa työtä tekeviä ei tunnut vieläkään tarttuvan haaviin.
Kun webissä ylipäätään porukka jakautuu 90-9-1, niin sekin jakautuu vielä samaan tapaan alaryhmiin (tyyliin 900 vetää omasta päästä – 99 seuraa aktiivisesti muita ja kommentoi – 1 tekee omat pohjatyöt).
Mulla oli se joku tutkimusartikkelikin jostain olemassa, missä todettiin jotakuinkin niin että tiedonvälittäjien määrä on kasvanut netin myötä perkeleesti, mutta tiedontuottajien ei just yhtään. Pätee myös oikeassa journalismissa, tsekatkaapa vaikka uutisaggregaatit. Samat AP:n ja Reutersin plörinät niissä pyörii, vaikka julkaisun nimi olisikin mikä Zanghou Daily Commie News tai Redneck Tribune tahansa.
Linkkaanpa sen kunhan jaksan etsiä huomna.