Uusi vuosi ei tuonut mukanaan uusia elokuvia. Itse asiassa vanhoistakin on vielä kirjoittamatta, vaikka aika monesta on jotain muistiinpanon tapaista olemassa. Vaan takaisin asiaan.

Kahdesta parin vuoden takaisesta taikurielokuvasta The Illusionist on se heikompi. Hankala tietää, mihin etusormensa sojottaisi: onko vika Edward ”aksentti on näyttelemistä” Nortonin vai Paul ”partaa voi hivellä” Giamattin? Tai pitäisikö sittenkin olla sitä mieltä, että Dick Popen ruskeaksi laveerattu epookkielokuvaus on lattea? (Ei se kyllä ole, mutta efektin mielekkyydestä voidaan keskustella.) Neil Burgerin teksti ja ohjaus tuntuvat sinälleen ihan päteviltä – mitä nyt nuo aiemmin mainitut pääosanesittäjien epäesitykset – ja lopetuksen tekikö-vai-eikö-tehnyt-ratkaisukin kelpasi minulle. Ehkä päällimmäisenä tunteena on se, että Prestige ahtoi mittaansa huomattavasti enemmän keppostelua, joten Illusionist tuntui siihen verrattuna kovin yksioikoiselta.

Mutta pitääkö näitä kahta elokuvaa nyt välttämättä verrata toisiinsa vain siksi, että niiden aihepiiri ja ilmestymisaika ovat niin lähellä toisiaan?