Käytiin eilen teatterissa katsomassa Q-teatterin Kaspar Hauser. Hyvä proggis.

Q-teatterin katsomoon mahtuu noin 200 ihmistä.

Oletetaan, että näytöksiä tulee muutama lisää, jolloin niitä voisi olla yhteensä 70 kappaletta.

Jokainen näytös on loppuunmyyty, eli kaikkiaan näytelmän näkee 14 000 ihmistä.

Arvioin katsojien ikäjakauman olevan 75/25, jossa nuorisolaiset ovat enemmistönä (arvio on vedetty hatusta, mutta perstuntuma on eilisestä näytöksestä ja ronskisti pyöristettynä vanhusten haitaksi). Siitä saadaan 10 500 nuorisolaiskatsojaa.

Y-sukupolven määritelmän voi valita aika vapaasti, mutta sanotaan nyt vaikka että vuosina 1980–1995 syntyneet mahtuvat mukaan. Sen ikäisiä suomalaisia on lähes 1,1 miljoonaa.

Näytelmän näkee siis 0,96 prosenttia sukupolvesta. Toisaalta Vanhaa valtaamaan ei mahtunut kuin muutama sata ihmistä edes kännikertoimella korjattuna (”hei kyllä täällä vielä tilaa on, el pueblo unido!”), että sinänsä meikäläiset on voitolla tässä.

Vertailun vuoksi lauantai-Hesarin levikki oli viime vuonna 333 919 ja lukijoista 16 prosenttia on Y-ikäisiä, josta saadaan summamutikkaisena arviona 54 000 sopivan ikäistä lukijaa. Melkein siis väittäisin, että Hesarin arvion lukeminen oli suurempi sukupolvikokemus kuin näytelmän katsominen, but that’s mass media for you.


PS: Kuulemma suomalaisessa teatterissa on aika ennen ja jälkeen Q-Teatterin Kaspar Hauserin, eli kelloni mukaan suunnilleen 22.3.2014 kello 19 ja 22.3.2014 kello 21.20. Lisäksi huomauttaisin, että elämässäni on aika ennen ja jälkeen aamucappuccinon, eli jotakuinkin 23.3.2014 kello 9.20 ja 23.3.2014 kello 9.22. Nämä ajat on hyvä painaa mieleen tulevia sukupolvia varten.

Aiemmat versiot:

There are no revisions for this post.