Archive for the ‘ksuutiset2003’ Category

Segregaatio

Toimittajista saa vähällä vaivalla ensiluokkaisia misantrooppeja.

Kehitys alkaa huomaamattomasti. Haastateltavat, jotka eivät osaa sanoa asiaansa viidessätoista sekunnissa kameran pyöriessä, alkavat vaikuttaa tyhmiltä. He alkavat vaikuttaa ärsyttäviltä ja tyhmiltä ihmisiltä, joiden ainoa funktio on sabotoida toimittajan työ ja varastaa häneltä kallisarvoista aikaa.

Pian näitä onnettomia taviksia ryhdytään pilkkaamaan toimittajien illanvietoissa. Heidän nimistänsä tehdään pikkutuhmia ja -hauskoja muunnoksia, heidän kuvillensa piirretään viikset, heitä ilkutaan houkiksi ja kunnanhoidokeiksi. Ja kaikki vain siksi, että ihmisiä jännittää.

Hyi, toimittajat! Hävetkää!

Viimeisen asian muisti

Kylläpä jääkin mukavasti paskan sukuinen esanssi suuhun, kun päivän viimeinen asia menee päin perssilmää ja sen serkkua.

Kävi nimittäin niin, että teknisistä ongelmista johtuen meillä päätettiin muuttaa tapaa, jolla uutislähetyksen sisällä olevat jutut ajetaan ulos. Enää niitä ei lisätä soittolistaan, vaan käytetään ohivalintaa. Tämä meinaa useampaa näppäimenpainallusta ja mikserin kanavien kanssa sohlaamista. Elikä:

Kello tulee 16.30. Istun studiossa headset päässäni ja väännän mikrofoniliun auki. Alan lukea epistolaa, mutta kuulokkeista tuleva ääni on jotenkin outo. En noteeraa asiaa sen kummemmin, kunnes Marika raottaa varovaisesti studion ovea ja vääntää pöytämikrofonin suuni eteen. Yhtäkkiä ääntä kuuluu myös monitoreista.

Tapaus alkaa naurattaa minua, mutta ihan niin amatööri en ole, että pokka pettäisi suorassa lähetyksessä. Virneeni sen sijaan kuuluu ainakin seuraavan puolen minuutin ajan. Sen jälkeen vaihdan tuttuun ja turvalliseen korvien punotukseen. Onneksi näkö- ja hajuominaisuudet puuttuvat vielä radiosta.

Kun palaan lähetyksen jälkeen yläkertaan, uutispäällikkö on tuiman näköisenä ja antaa satikutia. Todella heikko esitys oli ne kaksi ekaa minuuttia, hän sanoo. Asia on oikea mutta sävy hieman väärä.

Ja koska puoli viiden lähetyksen lukeminen on viimeinen asia, mitä sähkevuorossa oleva toimittaja tekee, jään märehtimään asiaa vielä arkistoidessani lähetyksen tekstin. Suoraan sanottuna vituttaa. Vituttaa vielä kotimatkallakin.

Loppuun kuitenkin motto-tyyppisesti viisas ajatus viisaalta mieheltä: Täytyy taas vähän terästäytyä näiden arkiasioiden kanssa. Muuten jää pian auton alle ja viittä minuuttia myöhemmin tehty tarkennus En ehtinyt vielä terästäytyä. Näissä tunnelmissa päätän lähetykseni täältä tähän.

Muut mokaa, meitsi purppaa

Ensin vähän nillitän muiden pikkuasioista ja sitten lopuksi haukun itseäni.

Case 1: STT kertoi tänään ihmishengen hinnan hyvin yksiselitteisesti tiedotteessaan: Ainakin 20 000 irakilaista on kuollut Irakin sodassa. Noin 2 000 merkkiä pian.

Case 2: STT pistää juttujensa alkuun lisämerkintöjä kauttaviivoilla erotettuina, tähän tyyliin:
//// LIITTYY JUTTUUN STT0141 ////.

Yhdessä eilisessä merkinnässä luki
//// JUTTUUN LIITTYY FAKTA ////.

Case 3: Radio Jyväskylä tulkitsi asioita: Vihreät esittivät veroäyriin puolen prosenttiyksikön korotusta, mutta muut torjuivat ehdotuksen populismina ja yhteisestä päätöksestä lipeämisenä.

Ja sitten yleiseen murinaan. Maanantaina tein yhden kommenttisähkeen illan telkkarilähetykseen, ja siihen tosiaan meni koko päivä. Kommenttisähke tarkoittaa siis sellaista juttumuotoa, jossa on ensin juontajan lukema sähketeksti ja sen perässä haastattelupätkä. Asia, eli Altekin liikelaitostaminen, oli selvillä jo aamupalaverissa, mutta minulla meni ensin tunti tai pari ennen kuin sain ketään kiinni puhelimella. Haastattelulle löytyi aikaa vasta iltapäivältä, joten siihen asti ei auttanut kuin odotella ja valmistella muita juttuja.

Haastiskeikalle 13.15, sieltä hakemaan kuvituskuvia Altekin varikolta ja takaisin toimitukseen tuntia myöhemmin. Käsiksen kirjoittamiseen ja leikkaamiseen kului kolmisen varttia. Kaikesta tästä seurasi siis 20 sekunnin mittainen sähke ja 30 sekunnin mittainen kahden vastauksen haastattelupätkä.

Älytön määrä vaivaa simppelin asian eteen, oli siinä.

Ohi on

Himassa. Vielä ennen lähtöä tein Tiinalle radiojutun kello 11.30 lähetykseen. Olin itse asiassa tyystin unohtanut, että sellainenkin pitäisi synnyttää, joten matskujen riittävyys epäilytti tovin, mutta kunnialla siitäkin selvittiin.

Nyt vain odottelen journo-tovereilta sanaa siitä, että Arvin luento olisi loppunut ja painumme yhdessä syömään (varmasti jotain ravitsevaa ja sivistävää).

Kiirettä pukkaa

Päivän kolmas lähetys on takana. Seuraavaan ja viimeiseen kertaan onkin nyt kolme tuntia, joten tässä välissä ehtii sluibata ja hengähtää.

Kun aamulla pukkaa uutista tuutista tunnin välein, tulee välillä jopa melkein kiirus. Kello 8.10 huomasin, että minulla ei ollut kuin yksi sähke seuraavaa lähetystä varten. Suositus on, että aamu-uutisissa olisi kolmesta viiteen sähkettä, joku äänipätkä (haastattelu tms.) ja sää. Eipä siinä sitten muuta kuin puhelimella rinkuttelemaan ja pikauutisia kirjoittamaan.

Viittä vaille puoli olin jo menossa alakertaan studioon, kun puhelin soi ja sain vielä tiedon yhdestä kunnanhallituksen päätöksestä. Siispä vain ennakkojuttu esille, muutetaan sanat ”päättää tänään” muotoon ”päätti eilen” ja voilá. Hyvä tuli.

Yksinäistäkö?

Piti laittaa ihan radio päälle, kun tyhjässä toimituksessa yksinään lauleskeleminen alkoi vaikuttaa omituiselta. Kaikuu ja vaikka mitä. Iskin jo aiemmin kaikki valot päälle, jottei nurkkaan jäisi varjoja möröille piileskellä.

Eka takana

Kävinpä juuri tovi sitten studiossa lukemassa aamun ensimmäiset uutiset. Yllättävästi aamuvuoro ei vaikutakaan mitenkään mahdottomalta, vaikka ensin niin tuumailin. Soihan kello sentään jo kymmentä vaille viisi.

Nämä tällaiset päivystyksen tapaiset vuorot ovat toisaalta tylsintä aikaa, toisaalta näissä ei tarvitse yleensä hätkyillä liikaa. Nytkin ensimmäisten uutisten neljästä sähkeestä kolme oli kirjoitettu valmiiksi jo eilen. Kyllä, me tarjoilemme kansalle vanhentuneita uutisia. Voi meitä.

Uutispäällikön eli arvon esimieheni pitäisi saapua tänne parinkymmenen minuutin sisään. Sitten on ainakin joku, jonka kanssa puhua aivottomia ja neuvotella siitä, mitä juttuja varastetaan päivän lehdistä.

PS: Tiedän ettei tämä merkintä tule vielä näkyviin blogiin, mutta ajattelin feikata timestampit sitten jälkikäteen. Älä suutu.

Keikalla kyyläämässä

Sain tänään sellaisen hienon kansiolehdykän, jossa oli sisällä nelivärituloste yhden hassunnimisen miehen pitämästä Powerpoint-esityksessä. Viimeisessä diassa luki, että näitä tietoja ei saa kertoa muille tai Airbus-yhtiö suuttuu.

Koska lainrikkominen on rattomme, kerronpa sinulle nyt, että firman kiinalaisilla duunareilla oli eräässä valokuvassa hassut keltaiset haalarit. Rosis, täältä tullaan!

Kertauksen vuoksi: Pestini on toimittaja (tai tällä hetkellä pikemminkin harjoittelija) Keski-Suomen alueuutisissa, joka siis tuottaa uutispuurosisältöä niin radion kuin televisionkin puolelle. Radiotuutista tulee meidän uutistemme lisäksi myös STT:n tavaraa sekä tietenkin radiolaisten itsensä tuottamaa uutisen kaltaista tuotetta.

Päiväohjelma on melko vakioitu, koska lähetyksien paikat ovat tietenkin aina samat: radiosta kello 6.30, 7.30, 8.30, 11.30, 13.30, 16.30 ja 17.20 @ 99,3 MHz / 97,0 MHz sekä telkkarista kello 17.50 @ TV2. Nämä alueelliset lähetykset eivät tietenkään näy tahi kuulu muualla kuin maakunnan alueella, mutta nettiversiokin on tarjolla sellaista kaipaaville. Uutistoimittajan päivä voi kulkea esimerkiksi näin:

Kello 9.00

Aamu alkaa uutispalaverilla, jossa ensin arvioidaan edellispäivän tv-lähetyksen sisällöt ja sen jälkeen siirrytään nakittamaan päivän hommat. Poikkeuksen tähän tekee tosin radion aamu-uutisista vastaava, joka on raahautunut paikalle jo epäinhimilliseen puoli kuuden aikaan. Jos päivän hommana on tehdä insertti elikäs juttu telkkariin, lähdetään liikkeelle mahdollisimman pian.

Kello 9.45

Uutisten VW Transporteriin hyppäävät toimittaja Esa Rieskjärvi, TVTP:n kuvaaja Juhani Voutilainen ja minä. Kuten näinä postmoderneina aikoina on tapana, on Ylessäkin sotket–, korjaan, eriytetty toisiinsa elimellisesti kuuluvia hommia. Niinpä uutiset ostavat television teknisiltä palveluilta kuvaajan käyttöönsä päivän ensimmäiseksi puoliskoksi ja leikkaajan päivän jälkimmäiseksi puoliskoksi. Toki moniosaamisen ansiosta jokainen toimittaja osaa tarvittaessa myös itse kuvata ja leikata juttunsa, mutta se ei kuitenkaan ole ihannetilanne.

Kello 11.00

Iskuryhmämme saapuu Jämsän, kahden kiertoliittymän kunnan, takametsiin Patrian tehtaille. Esan tavoitteena on haastatella kaksi Patrian pomoa sekä tehdashallin avajaisiin saapuva ministeri Pekkarinen. Koska televisiojuttujen koostamiseen menee aikaa ja olemme fyysisesti vajaan sadan kilometrin päässä siitä paikasta, jossa insertti voidaan koostaa, on telkkariryhmällämme koko ajan hienoinen kiire. Ensin saamme kuitenkin kuulla katolisen esitelmöitsijän (sormus oikeassa kädessä, kato) luentoa uuden Airbusin hienouksista. Homman idea on siis siinä, että uuden A380-koneen siipeen tehdään palasia täällä Keski-Suomen kätköissä. Koska emme pääse vielä tekemään haastiksia, istumme kiltisti takapulpetissa, mussutamme sämpylöitä ja juomme limsaa. (Pitänee mainita, että nykyisin toimittajille järjestettävissä infoissa on kovin harvoin viinaa tarjolla. Ei sillä, että minä siihen koskisin, mutta varsin sitkeässä tuntuu tämä harhaluulo olevan.)

Kello 11.30

Juuri kun olemme saaneet ruokalautasemme lastattua täyteen, herra Murphy saapuu vierailulle. Sopiva ikkuna Patrian pamppujen haastattelemiseen on avautunut. Milloin? kysyy Esa. Nyt, sanoo PR-täti. Siispä tehdashalliin, jossa lyhkäiset haastattelut saadaankin äkkiä purkkiin. Sen jälkeen homma muuttuu hieman nihkeämmäksi. Ensinnäkin salissa on kiellettyä kuvata mitään prosessin yksityiskohtia, sillä sehän on Patrialle rahanarvoista tietoa, jota ei niin vain jaellakaan Yleisradioyhtiön kautta kaiken maailman kilpailijoille. Toisekseen emme saa mennä takaisin ensimmäiseen infohuoneeseen, koska se on rakennuksessa, jossa on Ilmavoimien … jotain, eikä kukaan tervejärkinen laske tällaisia turvallisuusriskiksi laskettavia toimittajanrenttuja moiseen huusholliin yksinään hortoilemaan. Niinpä meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa. Ja odottaa.

Kello 12.45

Herra Pekkarinen on saapunut paikalle, ja juttuun tarvittavat kuvituskuvatkin on saatu kaapattua. Esa päättää, että meillä ei ole enää varaa jäädä istumaan ja kuuntelemaan ministerin puhetta (mikä on, minunkin (!) mielestäni, aivan oikea päätös). Siispä takaisin Transporteriin, korruptiolahjat kainaloon ja suunta kohti tukikohtaa.

Kello 14.00

Taas Jyväskylässä. Haukkaamme hieman välipalaa, ja Esa käy käsikirjoituksen kimppuun. Hän tietää jo suunnilleen, mikä on uutisen kärki ja mitkä pätkät haastatteluista käytetään. Vanha nyrkkisääntö kertoo, että yhden pääuutislähetyksen kaikki teksti mahtuisi normaaliin tyyliin taitettuna puolikkaalle sanomalehden broadsheet-kokoiselle sivulle. Tämän jutun kohdemitta on normi, noin minuutti ja 45 sekuntia. Näiden mittojen kanssa pelaaminen onkin yksi telkkarin ikävistä puolista. Lähetys kestää tasan kymmenen minuuttia, eikä pelivaraa ole sekuntiakaan suuntaan tai toiseen. Juttujen kesken voidaan tietysti räplätä sekunteja eestaas, mutta aika marginaalista sekin on.

Kello 15.00

Käsis on valmis, joten siirrymme alakerran edittiin, jota käyttelee TVTP:n ihminen. Toimituksen tiloissa yläkerrassa on kolme Avid Xpress DV -työasemaa, mutta nauhaedit on osaavan ihmisen käsissä uutishommissa paljon nopeampi. Esa kipaisee äänityskopissa lukemassa spiikkinsä nauhalle, jonka jälkeen ne ja sataset (haastattelupätkä, jossa näkyy sekä kuva että ääni sataprosenttisesti) lätkitään peräkkäin – voilá, jutun pohja on valmis. Sen jälkeen leikkaaja ja toimittaja kelailevat raakakuvamatskuja läpi jonkun aikaa ja tunkevat kuvituskuvat paikalleen.

Kello 16.00

Juttu on valmis. Hommaan meni siis reilut kuusi tuntia, josta kaksi tuntia ajomatkoihin, kaksi tuntia odotteluun paikanpäällä ja materiaalin keräämiseen ja loput kaksi tuntia käsikirjoituksen työstämiseen sekä leikkaamiseen.

Siinä maanantain tapahtumat pähkinänkuoressa. Tuumasin, että moinen päiväkirjahtava kulissien takaa -kuvaus voisi olla kiinnostava etenkin muille kuin journalisteille. Tämäntyylisiä juttuja minä meinasin tänne kirjata jatkossakin, joten jos ei miellyttänyt tai jotain jäi puuttumaan, kommentoi nyt, niin ehdit vaikuttaa.

Lisätty 6.10.2003: Unohdin mainita, että myös 16.30 tulee raariouutiset. Ja mikä hiton protestantti muka? Pyh!