Toimittaja Dan Baum on koonnut sivuilleen nipun myyntikirjeitä, joilla hän on vokotellut yhdysvaltalaisia aikakauslehtiä ostamaan juttujaan. Ne ovat monellakin tapaa kiinnostavaa luettavaa.

Jo joskus aiemminkin sattui silmään muotoilu lehdistön työsuhteen kestävyydestä Yhdysvalloissa:

A simple compromise on lifetime job guarantees is the right answer to breaking the impasse between the Boston Globe and its largest union, the Boston Newspaper Guild. The compromise would be for the union to abandon the archaic concept of preserving lifetime jobs for its most senior members.

Voisiko joku paikallista työelämää paremmin tunteva valaista, miten laajalle levinnyt kyseinen käytäntö oikein on ja mikä sen historia on? Kuulostaa nimittäin aika hurjalta.

Muistaakseni Jyväskylän Yliopiston yrittäjyyskurssilla tuli aikanaan puhe siitä, että mehiläishoitajat saattaisivat olla hyvinkin mainio kohderyhmä uutteralle media-alan puuhaajalle. Nyt olisi päätoimittajan vuorotteluvapaan sijaisuus tarjolla Suomen Mehiläishoitajain liitossa.

Sanoma News eli sanomalehtipuoli (Hesari, kaupunkilehdet jne.) on lähettänyt avustajille uuden sopimuksen, jossa pyydetään entistä laajemmat oikeudet juttuihin. Vastineeksi ei tarjota yhtään mitään.

Vanha freelancer-viisaus sanoo, että totta kai journalisti on valmis myymään vaikka kaikki oikeudet, mutta sen pitäisi näkyä jotenkin myös laskussa viivan alla. Nyt näin ei ole.

Ay-toiminnan kannalta tilanne on erityisen hankala. Työsuhteisten työehdoista voidaan neuvotella kollektiivisesti, mutta tällaisessa tilanteessa jokainen freelancer on omillaan. Yksittäisen henkilön on pirullisen hankala mennä neuvottelemaan ehtoja uusiksi, mutta jos kaikki ovat mukana, tilanne voi helpottua.

Solidaarisuus saattaa olla ummehtunut käsite, mutta en keksi tähän paikkaan oikein muutakaan sopivaa. Siispä: älkää allekirjoittako sopimusta sokkona, vaan liittykää joukkoon.

Lisää aiheesta:

• Hesari, näpit irti freelancerin tekijänoikeuksista -adressi
• Facebook-ryhmä (jolla on varmasti hurjasti vaikutusta)
• SFJ:n uutinen

Tero Lehto vinkkasi ircissä seuraavanlaista: Taking the paper out of news: A case
study of Taloussanomat, Europe’s first online-only newspaper (pdf).

Tiivistelmän sanoo näin:

Using in-depth interviews, newsroom observation, and internal documents, this case-study presents and analyses changes that have taken place at Finnish financial daily Taloussanomat since it stopped printing on 28 December 2007 to focus exclusively on digital delivery via the web, email, and mobile. It reveals the savings that can be achieved when a newspaper no longer prints and distributes a physical product; but also the revenue lost from subscriptions and print advertising. The consequences of a newspaper’s decision to go online-only are examined as they relate to its business model, website traffic, and editorial practice. The findings: illustrate the extent to which the medium rather than the content it carries determines news consumption patterns, show the differing attention a newspaper and its online substitute command, and reveal the changes to working patterns journalists can expect in the online-only environment.

127 sivua journalismin pöyhintää eli Journalismikritiikin vuosikirja 2009 (pdf)

Yhdysvaltalainen lehtikuvaaja Shawn Rocco kuvasi Barack Obamaa maaliskuussa 2008. Aikaa hänellä oli noin minuutti, ja koko homma tallennettiin videolle.

Minusta tuossa on kiehtovinta se, miten Obama vetää naamansa hymyyn juuri oikealla hetkellä kuvaa varten ja sitten antaa sen laskeutua rauhallisesti. Ja taas: hymy… ja alaaaaas.

Ammattilainen mikä ammattilainen.

Mikael Jungner 2009:

On myös hyvä muistaa, että jos aikaa on, Facebookin ja muiden verkottumisen työkalujen käyttö työaikana on kunkin yleläisen itsensä päätettävä asia.

Mikael Jungner 2007