wp-admin-hakemistoon ja kirjoita patch < drafts.patch.
Archive for the ‘meta’ Category
Miten tiuhaan perkaat blogitilauksiasi?
- milloin viimeksi poistit blogin/blogeja rss-lukijasta/suosikeista ja miksi?
- miten tiuhaan tilaat uusia blogeja tai poistat entisiä?
- tapahtuuko se edes jokseenkin säännönmukaisella tahdilla?
Asia tuli mieleen, kun surfailin englanninkielisten akateemikoiden blogosfääreissä. Huomasin pohtivani, että olisiko tämä kirjoittaja niin kiinnostava, että jaksaisin tilata rss-syötteen ja tulisiko sitä luettua edes toisinaan.
Olen viimeisen parin kuukauden aikana tilannut ehkä puolenkymmentä uutta blogia. Ne ovat kaikki varsin harvakseltaan päivittyviä. Arvioisin, että noin puolet on ammatillisesti kiinnostavia (leffajuttuja tai jotain sen suuntaista) ja puolet muuten vain viihdyttäviä.
Tilauksia poistin vuodenvaihteessa, kun työtilanteen muuttuessa ei ollut enää tarvis seurata tietyn alan juttuja niin tiuhaan. Säilytin muutaman hyvän blogin siltäkin sektorilta, mutta päivittäinen kymmenten postausten läpikahlaus sai jäädä.
Sanaa tästä saa mieluusti levittää ja kehittää kysymyspatteristoa.
Opettaja taisi egogooglailla
Kääk kääk sensuuria Harmaassa hatussa kääk!
Kävin nimittäin erinomaisen mainion Harmaan hatun putoamismerkintään huutamassa, että En syytä sinua plagioinnista, mutta http://www.newyorker.com/humor/2007/08/20/070820sh_shouts_simms, sinä saastainen plagioija!
Ja sitten perään jotain hassua, jotta HH:lle ei tulisi paha mieli, sillä enhän minä pahalla.
Mutta missä on kommenttini nyt? Missä – se – on? (Se on vasemmassa lahkeessa, mutta nyt ei ole sopiva aika kehnoille kaksimielisyyksille.)
Taaskaan minulle ei ole kerrottu
Voi kun Blogilista on kasvanut
Reilut neljä vuotta sittenkin minäkin vonkasin tilaajia, jotta pysyisin top 100 -listalla. Nykyään roikun neljänsadan tuolla puolen, mutta se ei tunnu ollenkaan yhtä vakavalta kuin silloin joskus.
Shokkiuutinen blogimaailmasta
Pyysin asianomaiselta kommentin, joka kuului näin:
Marinadin virallinen tiedote 9. syyskuuta.
Julkisuuteen levinneiden tietojen mukaan Marinadi vie yhden pihvin paikan. Jälleen siis lehdistö hiukkasen vääristää totuutta, sillä on todettava, että Marinadi vie useamman kuin yhden pihvin paikan.
Se on selvää, että Marinadi on todellinen ekoteko virtuaalisessa olemuksessaan, kaiken tämän lihallisuuden velloessa ympärillä.
Asia on pihvi.
Mausteöljyterveisin Marinadi
Kiitos kaunis
Voin vain ottaa kehut vastaan ja toivoa, että tapaamiset saavat jatkoa. Kieltämättä aluksi jänskätti istua samaan pöytään arvon seurueen kanssa, mutta sisäinen ääliöni vapautui siinä määrin nopeasti, että loppuillasta hätä oli kaukana.
PS: Asia, joka riemastutti Kriisiä ja minua suuresti oli tämä legendaarinen postaus sfnet.harrastus.elokuvista.
Suuri blogit ja kansalaisjournalismi Suomessa -keskustelu, päivitetty vuodelle 2007
Olen tietenkin kirjoittanut aiheesta* viisaita aiemminkin. Pirullisen noloa luettavaahaan nuo ovat tälleen jälkiviisaasti, mutta en ole koskaan pelännyt olla ensimmäisten joukossa väärässä! (Erityisen hieno ajatus on se, että työsuhteisten toimittajien pitäisi tehdä ilmaiseksi lisää töitä.)
Tepon purppauksesta jäi mieleen huomio siitä, että pienlehdistä ei tahtonut löytää tekijöitä, eikä homma ole muuttunut intervepin puolella. Se varmaan selittää aika paljon. Tunnistan itsestäni ihmistyypin, joka on kova suunnittelemaan ja ideoimaan, mutta toteuttamisen kanssa onkin jo sitten pirusti nihkeämpää. Kenties kansalaisjournalismiutoopikot toivoivat, että rahallis-teknisen julkaisukynnyksen laskeminen auttaisi ihmisiä aktivoitumaan. Kenties he olivat väärässä.
Muita ajatuksia ei aiheesta ole juuri nyt, mutta käydään mieluusti tämä sama keskustelu taas ensi vuonna.
*: Erityisesti tahtoisin kiinnittää huomion tähän kauniiseen muotoiluun: Tässä suhteessa esimerkiksi Haakana on loistava poikkeus — tarkkoja, perusteltuja havaintoja.
Kuulitko, Haakana? Et ole evil! Varmaan vierähti kivi sydämeltä nyt.
Blogimiitti Tampereella viikon päästä
Tule sinäkin.