Archive for the ‘life/efil’ Category

Modernin muuton ominaispiirteitä

Asioita joita olen tehnyt muuton jälkeen:

  • Postasin Instagramiin kuvia muuttolaatikosta löytyneistä hauskoista kirjoista.
  • En jaksanut vetää antennikaapelia toiseen huoneeseen television luokse, vaan tökkäsin Chromecastin töllön kylkeen. Broadcasting on niin 1900-lukua.
  • Etsin Facebookista paikallisen kirppariryhmän ja liityin siihen.

Tilan muisti

Makuuhuone

Ensimmäinen ostamani asunto.

Paikka, josta lähdettiin Kätilöopistolle odottamaan ensimmäisen lapsen syntymää.

Paikka, josta kannoin vaikeroivan kissan kopissa lopetettavaksi Viikkiin.

Paikka, jonka remontin aikana yritin syödä lähipitserian kaikki annokset läpi aakkosjärjestyksessä.

Paikka, jossa totesin lautalattian hiomisen olevan turhauttavaa puuhaa.

Paikka, jossa melkein sain kaiuttimen piuhat kiinnitettyä seinään neljässä vuodessa (noh, takakaiuttimet ainakin).

Paikka, jossa olen asunut pidempään kuin missään muualla Helsingissä eli paikka, jonka identiteetti roikkuu minussa vielä tovin.

Ensimmäinen myymäni asunto.

Tapahtui perjantai-iltana

Olin juuri lukenut rannekellostani, että tunnettua media-alan futuristia pilkkaava parodikko oli seurannut Yhdysvaltain keskustelutiedustelupalvelun virallista Twitter-tiliä, kun minulle soitettiin vieraasta numerosta ja kysyttiin neuvoja tilanteessa, jossa pitäisi päästä opastamaan vierasmaalaista turistiryhmää erääseen Helsingin tunnetuista matkailukohteista, mutta kuulemma paikalla on jo toinen seura, joka on uhkaillut estää opastukset.

Selvitä sukupolvikokemuksesi tällä vekottimella

Väsäsin koneen, joka kertoo syntymävuoden perusteella, millaisia sukupolvikokemuksia elämän varrelle on sattunut. Esimerkkejä minun vuosikerrastani ja sen tienoilta:

  • Nettiin piti mennä modeemilla soittamalla kalliiseen TeleSampoon josta löytyi freenet ja sieltä IRC
  • Suosikkibiisien nauhoittaminen radiosta c-kasetille
  • Amiga 500

Sinne vaan pläräämään.

Kovan paikan edessä valitsen aina robotin

Jostain syystä ala-asteellamme poikien oli pakko valita, fanittaako Action Forcea vai Transformersia. Se oli lasten kummallisia kuolisko äitis vai isäs? -juttuja, joilla ei ollut mitään perustetta. Oli vain pakko valita.

Minä olen aina tiennyt, kummalla puolella olen.

Transformers

Äiti löysi kaappien kätköistä ala-asteella piirtämiäni robotteja, joista esittelen tässä yhteydessä, ööh… ilmeisesti Devastatorin. Nuolella erotetut lisäosat ovat varmaankin kaseteiksi muuntautuvia minirobotteja à la Laserbeak, mutta mikäs hitto tuo imurin näköinen juttu oikeanpuoleisessa jalassa mahtaa olla? En tiedä.

Aika hieno se silti on, vaikka itse sanonkin.

Helsingin metro on

Kun kaverini oli ensimmäistä kesää töissä Helsingissä, hän kehui metron hajua. Siitä tuli kuulemma mieleen Kaupunki. (Ystäväni on kotoisin maalta.)

Kun käytin metroa ensimmäisiä kertoja, se tuntui isolta. Liian isolta ja liian tyhjältä, sellaiselta jossa remuava muukalainen voisi tulla häiriköimään eikä pakotietä olisi.

Kun olin käynyt New Yorkissa ensimmäisen kerran, Helsingin metro alkoi tuntua pieneltä. Siellä oli liian vähän ihmisiä, ruuhka-aikaan he eivät osanneet antaa tilaa toisilleen ja – mikä pahinta – itäpäässä metro ajoi pitkät pätkät maan päällä. Sehän on juna eikä mikään maanalainen.

Kävimme aiemmin täällä viikolla metrolla Herttoniemessä. Tällä kertaa huomasin tykkääväni siitä, miten tyhjää metrossa arkipäivänä oli ja miten kivaa oli tuijotella maisemia, kun oranssi sylinteri pompahti Kalasataman paikkeilla pois tunnelista.

Mukava on, tämä metromme.