Käytiin eilen teatterissa katsomassa Q-teatterin Kaspar Hauser. Hyvä proggis.

Q-teatterin katsomoon mahtuu noin 200 ihmistä.

Oletetaan, että näytöksiä tulee muutama lisää, jolloin niitä voisi olla yhteensä 70 kappaletta.

Jokainen näytös on loppuunmyyty, eli kaikkiaan näytelmän näkee 14 000 ihmistä.

Arvioin katsojien ikäjakauman olevan 75/25, jossa nuorisolaiset ovat enemmistönä (arvio on vedetty hatusta, mutta perstuntuma on eilisestä näytöksestä ja ronskisti pyöristettynä vanhusten haitaksi). Siitä saadaan 10 500 nuorisolaiskatsojaa.

Y-sukupolven määritelmän voi valita aika vapaasti, mutta sanotaan nyt vaikka että vuosina 1980–1995 syntyneet mahtuvat mukaan. Sen ikäisiä suomalaisia on lähes 1,1 miljoonaa.

Näytelmän näkee siis 0,96 prosenttia sukupolvesta. Toisaalta Vanhaa valtaamaan ei mahtunut kuin muutama sata ihmistä edes kännikertoimella korjattuna (”hei kyllä täällä vielä tilaa on, el pueblo unido!”), että sinänsä meikäläiset on voitolla tässä.

Vertailun vuoksi lauantai-Hesarin levikki oli viime vuonna 333 919 ja lukijoista 16 prosenttia on Y-ikäisiä, josta saadaan summamutikkaisena arviona 54 000 sopivan ikäistä lukijaa. Melkein siis väittäisin, että Hesarin arvion lukeminen oli suurempi sukupolvikokemus kuin näytelmän katsominen, but that’s mass media for you.

PS: Kuulemma suomalaisessa teatterissa on aika ennen ja jälkeen Q-Teatterin Kaspar Hauserin, eli kelloni mukaan suunnilleen 22.3.2014 kello 19 ja 22.3.2014 kello 21.20. Lisäksi huomauttaisin, että elämässäni on aika ennen ja jälkeen aamucappuccinon, eli jotakuinkin 23.3.2014 kello 9.20 ja 23.3.2014 kello 9.22. Nämä ajat on hyvä painaa mieleen tulevia sukupolvia varten.

Moniulotteinen kommunikaatio

Ilmaisia enkeleitä

Viides ulottuvuus, Loviisa.

Haastava kirja.

Matrix-hoidot.

Ja delfiinit.

Parhaat naapurit.

Näpyttelin puhelimeen numeron 020202 ja painoin vihreää luuria.

Hau!
Öö… päivää?
Vuh!
Niin tuota, minä sellaista että pitäisi––
Hau! Hau!
––pitäisi löytää puhelinnumero––
AAAUUUUUUU!
––yhden helsinkiläisen liikkeen… numero––
*lääh* *lääh* VIU!
Että onko tämä se neuvontanumero?
Vuh!
On?
Vuh! RRRr-RRRRRRAAH!
Ei?
Vuh!
Minä en tajua mitään.
VUH! VUH! Iuiuiuiuiuiuiuu!
Suljen nyt luurin.
*lurpatusta*
Nuoletko sinä muniasi?
*lisää lurpatusta*
Voi jeesus sentään.

Näin tapaninpäivän kunniaksi kävin läpi Instapaper-arkistoni ja kaivoin sieltä 30 linkkiä juttuihin, jotka tekivät vaikutuksen tänä vuonna. Osa on uusia, osa vähän vanhempia, ja kaikki ne pystyy lukemaan internetsistä ihan tuosta vaan hups.

A Great Old-Timey Game-Programming Hack on nerokas old skool -bitinnypläysjuttu. En tajunnut selityksistä puoliakaan, mutta se ei haittaa.

On Smarm – Limainen kohteliaisuus on aikamme syöpä ja se vituttaa Tom Scoccaa.

Confessions of a Drone Warrior muistuttaa tappamisen tuntuvan tappamiselta, vaikka tappajan ja tapettavan välillä olisi tuhansia kilometrejä.

Each year, the McRib makes a brief visit to Earth – Pikaruuan ontologiaa.

The coelacanth was the biological find of the century – Varsieväkala for the win!

Scenes From My Life in Porn – Varsin rivo, vähän surullinen ja hauska muistelma.

Marc Maron is the best celebrity interviewer working today, vaan mistä se johtuu?

In Bed with the Police käy läpi Iso-Britannian poliisin ei-ihan-täysin-putkeen-menneitä peiteoperaatioita.

Douglas Hofstadter, The Man Who Would Teach Machines to Think saattaa hyvinkin olla paras tänä vuonna lukemani teknologiajuttu.

OS X 10.9 Mavericks – Siracusan jumalattoman pitkä selvitys ei ole varsinaisesti erityisen tenhoavaa luettavaa (eli siis se on hiton tylsä, jos ei ole kiinnostunut aiheesta), mutta minä tavasin sen läpi viimeistä sanaa myöten, koska siitä oli hyötyä.

Hidden City – New York’s Homeless ei varsinaisesti nostata joulumieltä, mutta saa kyllä välillä naurahtamaan kitkerästi.

Mr. Bad News – Gay Talesen suosikkijuttu nekrologien kirjoittajasta. Erittäin hieno.

In Conversation: Antonin Scalia – Kysymys-vastaus-muoto toimii oikein hyvin, kun vastaukset ovat näin käsittämättömiä.

Euro Truck Simulator 2 – The Long Road to Verona – Hauskimpia tänä vuonna lukemiani pelijuttuja. Pelin demon saa muuten ladattua ilmaiseksi. Suosittelen kokeilemaan.

Holy Shit: A Brief History of Swearing – Olen infantiili, joten totta kai hekottelin tälle kuin vähämielinen.

1995, or whenever the last moment was before most of us were on the internet – Aika muuttuu niin nopeasti ja pian jo unohtaa, millaista oli ennen.

The Tedium is the Message: Finn Brunton’s “Spam: A Shadow History of the Internet” – Opettavainen artikkeli.

Seppo Räty on suulas stadinkundi – Ihana Jouni K. Kemppainen.

Ditching the leap second – Pikkuasialla on iso merkitys.

Unhappy Truckers and Other Algorithmic Problems – Aihetta saattaisi luulla tylsäksi, mutta se on kaikkea muuta.

The Gay Disco Group That Turned On All Of America – Village Peoplen historia on kummallisempi kuin tiesinkään.

The New Yorkerin kirja-arvio (!) kertoo, millaista on olla vangittuna Kiinassa.

HP Lovecraft, pulp philosopher – ObHPL

John Quijada and Ithkuil, the Language He Invented – Todellisuus 6, fiktio 0.

Diary of a Mad Fact-Checker – Faktojen tarkistamisella on rajansa.

The Chemistry of Kibble – Koiranruuan salaisuudet avautuvat.

Anthropology Inc – Forget online surveys and dinnertime robo-calls. A consulting firm called ReD is at the forefront of a new trend in market research, treating the everyday lives of consumers as a subject worthy of social-science scrutiny. On behalf of its corporate clients, ReD will uncover your deepest needs, fears, and desires. (Okei, en muista tästä oikeastaan mitään.)

Head of the Dragon: The Rise of New Shanghai – Kiehtova aihe. Pitäisi ehkä ostaa tuo kirja.

Consider the purpose and power of the visual loop – Ei pelkästään Vinestä, vaan koko genren historiasta.

An Epilogue by Don Rosa – Nuoruuden sankari joutui antamaan periksi.