Archive for the ‘internet’ Category

Kansalliskirjailijamme saapui Twitteriin

Twitterissä on jo hyvän aikaa voinut lukea Shakespearen tuotantoa rivi riviltä. Miksei samaa ideaa voisi soveltaa suomeksikin? Aloitamme Seitsemällä veljeksellä ja sen jälkeen voisi lukea vaikka Minna Canthia.

Idean Aleksis Kiven tuotannon käyttämisestä sai @kaarne2 ja botin pykäsi vartissa @duukkis. Myös mahtavan hieno Nummisuutatwit-nimi karkasi kaarnen näppäimistöltä. Minä tietysti ihastuin siihen heti enkä suostunut enää harkitsemaankaan mitään muuta.

Edit: Botti on jo käynyt läpi seuraavat teokset:

VR:n sukupuolenvaihdostemppu

Seikkailut verkkokauppojen ihmeellisessä maailmassa jatkuvat. Yritin ostaa makuupaikat meno-paluu-reissulle. Vaihdoin oletusarvoisen istumapaikan tilalle makuupaikan, jolloin kone kysyi sukupuoltani. Tarkoituksena on varmaan välttyä mies-nais-hyteiltä, sillä se voisi olla kiusallista:

VR yhteen suuntaan

Sen jälkeen vaihdoin paluumatkan paikan istumapaikasta makuuhytiksi, jolloin VR:n hieno systeemi täydensi puuttuvat tiedot automaattises… eiku mitä?

VR toiseen suuntaan

Käytätkö Instapaperia?

Jos olet niin nörtti, että käytät Instapaper.com-palvelua ja luulet, että meikäläistä saattaisi kiinnostaa sinne tallentamasi tähdelliset jutut, niin kerropa käyttäjätunnuksesi – nykyään kun pystyy tilaamaan suoraan omaan Instapaperiin toisten tähdellä merkityt jutut (Add folder -> Another user's Starred items). Minun tähdelliset artikkelini löytyvät käyttäjätunnuksella dst@iki.fi

Samalla kiinnostaisi kuulla, mihin ja miten käytät Instapaperia. Minulla se on jonkinlainen Twitter- ja Delicious-linkin välimuoto: kiinnostavaa kamaa, jota ei ehdi vielä käydä läpi, mutta johon ei välttämättä tarvitse enää myöhemmin palata. Harvoin siis tallennan Instapaperiin jemmattuja kamoja ainakaan Deliin.

Tähdellinen on ehkä ainoa hyvä ja aivan ehdottomasti paras Google-suomennos.

Tietojen tarkastamisen tärkeydestä

Sain tilausvahvistussähköpostin maailman kenties arvostetuimmalta aikakauslehdeltä.

Paavi

Ei näemmä englannin poika osaa suomea lukea.

Hei dägämarkkinoinnin asiantuntijat, miksei mainoskirjeessänne ole pois listalta -nappia?

Hyvä mainos?

Saan Etuklubin mainoksia sähköpostiini epäilemättä siksi, että käytän jotain näennäisilmaista Fonectan palvelua. Ei siinä mitään.

Hyvä Fonecta Digitaalinen Suora Oy (jesukristu mikä nimi), minulla olisi yksi kysymys. Jos olette kerta niin perkeleen ammattitaitoinen lafka, miksi ihmeessä mainosviestissä ei ole ”näin poistut listalta” -linkkiä?

Perhana näiden käyttäjätunnusten kanssa

Perhana näiden käyttäjätunnusten kanssa

Jokunen tuttu on ihmetellyt, miksi Twitter-tunnukseni ei ole dst. No siksi, että joku kolme vuotta sitten yhden kerran tweetannut ranskalainen on varannut käyttäjätunnuksen eikä niitä vapauteta muiden käyttöön sitten millään. (Tosin asia on kuulemma muuttumassa.)

Eipä sillä. Tänään ihmettelin jälleen kerran, miksi Matias ramppaa Lontoossa niin tiuhaan, kunnes vihdoin huomasin, että @mpj ei olekaan @mpietila. Ilmanko tuo @mpj ei koskaan vastannut minulle mitään.

Sori jätkät, näytitte vaan niin samalta pikkukuvassa.

Keskustelu leviää hankalasti eri puolille nettiä

Linkkasin eilen duuniblogi Nonfiktiossa Lehtisen Jukan Feibu-virrasta löytyneeseen Wiredin iPad-demoon. Juttua kommentoitiin ainakin neljässä paikassa: itse blogissa, Facebookissa (jonne lähetin linkin käsin), Twitterissä (jonne linkki meni automaattisesti) ja Buzzissa (jonne linkki meni myös automaattisesti).

Olisi ollut hitosti hyödyllisempää, jos eri mestoissa kirjoitetut kommentit olivat näkyneet myös kaikkialla muualla, koska tässä tuli selvästi päällekkäisyyksiä ja kysymyksiä, joihin oli vastattu toisaalla. Kyse ei ole siis niinkään keskustelun hallinnasta – puhukaa missä huvittaa, ei se ole minulta pois – vaan ekonomikielellä tehottomuudesta. Käytän blogisoftassa Twitoasterlisäosaa just siksi, että edes Twitter- ja blogikommentit jotenkin näkyisivät toisilleen. Facebookista taitaa olla turha toivoa saavansa dataa ulos, mutta Buzzin kanssa se voisi ainakin tulevaisuudessa onnistua. Vai?

Hannu Taanilaa podcastina

Lueskelin työtarkoituksessa Juhana Torkin Puhevaltaa. Siinä analysoitiin Hannu Taanilan radiojuttuja, ja minulle tuli kauhea himo kuulla älykkään vanhan änkyrän puhetta.

Siispä Ylen Areenaan, josta sattumoisin ei löydy Taanila-hakusanalla yhtikäs mitään. Eipä hätiä mitiä, sillä Elävässä arkistossa on esimerkiksi Hannu Taanilan sävelradio – ja ihan mp3-muodossa ladattavana!

Imuroin tiedostoja koneelle, jotta voisin siirtää ne puhelimeen kuunneltavaksi, kun koko homma alkoi tuntua tyhmältä. Miksen vain lataisi ohjelmia suoraan puhelimeen podcastina? No siksi, että Elävä arkisto ei moista tarjoa.

Joten kasasin sitten itse tämän metadataltaan hieman viallisen Hannu Taanilan sävelradio -podcastin. Osoite on http://iki.fi/dst/taanila.xml jos joku tahtoo vaiks’ copypastettaa sen.

Hei Pirkka ja Tuija: Elävän arkiston seuraavaan versioon automaaginen podcast-generaattori, eiks je?

Lippu.fi – nyt vittu oikeesti

(tai: Kuinka kävelin kasaan haisevaa paskaa)

Haluan mennä teatteriin, joten ostan liput Lippu.fi-internetpalvelun kautta. Se on tunnetusti näppärä ja kätevä tapa menettää hermonsa ja kuolla aivoverenvuotoon.

Kirjoitan hakulaatikkoon mental finland, koska haluan keskiluokkaisena sivistysyksilönä osallistua syksyn tärkeimpään kulttuuriporvarilliseen keskusteluun.

Saan eteeni luettelon:

Lippu.fi, osa 1

Tästä listasta ei voi tietenkään ostaa mitään tai nähdä loppuunvarattuja esityksiä, mutta voi klikata linkkiä, jolloin esille pulpsahtaa lähes samanlainen lista:

Lippu.fi, osa 2

Hmm. Päättelen, että lippuja on jäljellä vain ensimmäiseen esitykseen:

Lippu.fi, osa 2 ja puoli

Siispä kliksautan ensimmäistä linkkiä ja saan eteeni lippuvalinnan. Vihdoinkin. Lisätäänpä itselle sopiva lippu koriin, niin johan alkaa bourdieulaista kulttuuripääomaa ropista toimittajan laariin:

Lippu.fi, osa 3

Ai niin, unohdin kirjautua sisään:

Lippu.fi, osa 4

Hassua – lippu ei siirtynyt ostoskoriin samalla kun kirjauduin sisään:

Lippu.fi, osa 5

No, ostetaanpa se uudestaan (olisikohan tämä nyt kolmas kerta), niin nyt se varmaan onnistuu:

Lippu.fi, osa 6

Loppuunvarattu! Onpa harmi. Valitsen siis kahdesta tarjolla olevasta katsomosegmentistä toisen:

Lippu.fi, osa 6 ja puoli

Jaa, eipä ollut sielläkään. Täytynee siis päätellä, että vaikka tämä oli kaikista esityksistä ainoa, jota ei listasivulla mainittu loppuunmyydyksi, se silti on loppuunmyyty. On ehkä hitusen rasittavaa kaupata asiakkaille lippuja, joita ei kuitenkaan ole olemassa. Siitä tulee mieleeni eräs tv-ohjelma:

Eikä siinä vielä kaikki! Jos nimittäin olisin onnistunut ostamaan liput, pärähtäisi silmille seuraavanlainen hauskuus:

Lippu.fi TIK TAK TIK TAK!

APUA APUA LASKURI SEITSEMÄN MINUUTTIA HÄTÄ!

LIppu.fi KIIRE KIIRE KIIRE

Sitä voisi kuvitella, että jos lisäisi ostoskoriin vaikka toisen esityksen liput, niin laskuri nollaantuisi. Vaan ei: aikaa on tasan tuon verran, ja kun se on kulunut:

Lippu.fi ja veitsi haavassa

Sinne menivät.

Ei kysettäkään, että systeemi voisi esimerkiksi vaikkapa kenties ehkä muistaa, mihin esityksiin olit lippuja varaamassa, e-hei. Mennyttä ovat, kadonneita, 2>&1 /dev/null.

Siis tiivistettynä: MITÄ HELVETIN PASKAA TÄMÄ ON, LIPPU.FI? HÄH? MITÄ? HÄH?