Archive for the ‘vekottimet’ Category

Liity mukaan kiinnostavalle postituslistalle

Onko elämäsi tyhjää täynnä?

Anna internetin täyttää se.

Perustimme Viisi-postituslistan, jonka lukijat saavat kerran viikossa viisi hienoa linkkiä suoraan postilaatikkoonsa (esimerkiksi tällaisia).

moottorina hyrisee TinyLetter

Ei muuta. Ei mainoksia, ei velvotteita, ei venkoilua. Ajattelin vain että se saattaisi olla kivaa.

Lähettäjä-kentässä lukee minun nimeni, mutta linkit tulevat viideltä ihmiseltä. Siitä nimikin, nähkääs.

Huom: Gmail on ainakin joskus tulkinnut TinyLetter-viestit roskapostiksi. Vahvistusviesti saattaa siis päätyä spämmilaatikkoon.

En tajua e-laskuja

Olen varmaan idiootti (tai siis siitä ei ole epäilystäkään), mutta en ymmärrä, miten OP ja e-laskut toimivat. Esimerkki elävästä elämästä: sain ilmoituksen uudesta e-laskusta, joten kirjauduin verkkopankkiin ja kliksuttelin itseni e-lasku-osastolle.

ruutu 1

Okei, käynpä siis hyväksymässä tuon.

ruutu 2

Jaa, mitäköhän tämä lasku koskee? Näkisi edes ajanjakson. Ehkä se selviää seuraavasta ruudusta.

(Kuvista on poistettu tunnistetiedot, mutta ei mitään muuta.)

ruutu 3

Ei vieläkään muuta tietoa kuin että laskuttaja on Elisa. Jahas. Katsotaanpas tuolta toisesta kohdasta, jossa on listattuna kaikki e-laskuna tilatut asiat.

tilatut laskut

Ei, ei minkäänlaisia lisätietoja tässäkään. Okei, klikataan muokkaa-linkkiä.

laskun tiedot

Ja yhä tyhjää täynnä.

Summa summarum: voin joko maksaa tai jättää maksamatta laskun, josta tiedän

  • laskuttajan
  • summan
  • eräpäivän

Eihän tämä näin voi mennä. Mitä ihmettä?

Edit: Kiitos avusta. Linkki lisätietoihin näkyy jo näissä kuvakaappauksissa, mutta minä en yksinkertaisesti huomannut sitä, vaikka silmämuna jäykkänä yritin etsiä.

Jos nettiä ei olisi -ajatusleikki

Ajoväylä

Elämäni olisi kovin erilaista ilman internettiä. Entäpä jos teknologinen kehitys olisi jostain kumman syystä jäänyt lähiverkkoasteelle tai ainakin nykyisen kaltainen web puuttuisi? Jos eläisimme yhä sitä aikaa, kun kaverin kanssa pelatakseen ensin purettiin olohuoneen nurkassa kököttänyt pc-torni, nostettiin se auton takapenkille, ajettiin pari kilometriä ja kasattiin kone siellä uudestaan.

Kaveripiirini olisi todella erilainen. Monet läheisimmistä ystävistäni ovat jyväskyläläisiä opiskelututtuja, mutta en olisi ikinä tavannut #jyväskylä-irkkikanavan tyyppejä tai muualla Suomessa asuvia bloggaajia.

En olisis pitänyt pintapuolisesti yhteyttä vanhoihin tuttaviin niin paljon kuin nyt, joten Helsinkiin muuttaminen olisi ollut kovin, kovin erilaista. En ainakaan olisi tavannut New Yorkissa yhtään paikallista, koska en olisi seurannut heidän kirjoituksiaan netissä ja lähestynyt heitä sähköpostitse kahvitteluehdotuksin.

En luultavasti olisi vapaa toimittaja, koska ensimmäinen vakituinen free-keikkani oli nettijulkaisun avustajana. Työurani ennen vuotta 2006 tuskin olisi paljon muuttunut eikä opinnoissakaan olisi ollut paljon eroa.

En olisi koskaan tavannut Mediapäivillä blogimaailmasta tuttuja henkilöitä ja saanut heidän kauttaan työtarjouksia – nettijulkaisuista.

En tietäisi elokuvasta tai musiikista läheskään niin paljon kuin nyt, koska erittäin asiantuntevien blogien seuraamiseen sijaan olisin istunut kirjaston lehtisalissa lukemassa aikakauslehtiä.

En tietäisi amerikkalaisen median nykytilasta mitään (ja se olisi tietysti aivan erilaisessa kunnossa).

En kirjoittaisi työkseni englanniksi, koska ZDNetin avustajaksi päädyin Jaikusta löytyneen kaverin kautta.

Seurustelisin varmaan saman tytön kanssa, koska hänet tapasin työn merkeissä.

Ja nämä ovat vain suoria vaikutuksia, jotka tulivat heti mieleen. Epäsuoria en saata edes ajatella.

Unessa on yli 140 merkkiä

Uneksin.

Luin internetistä kiinnostavan artikkelin, kenties mediaa käsittelevän, ja julkaisin siitä useita kiinnostavia otteita Twitterissä. Viestieni virta tuskastutti pni-sedän, joka totesi Twitterissä happamasti jotakuinkin milloin kaikki alkoivat suoltaa jatkuvasti tavaraa tänne.

Uneksin netiketistä.

Kun seuraavan kerran kyselylomakkeessa tiedustellaan, kuinka monta tuntia päivässä käytän nettiä, joutunen valitsemaan ruudun 24 h.

Kindle, My Clippings.txt, Evernote ja Mac

Seuraa lyhyt nörtähdys: jos sinulla on Kindle, Mac-tietokone ja käytät Evernotea, voit varmuuskopioida Kindle-muistiinpanot eli My Clippings -tiedoston tällaisella Automator- ja AppleScript-yhdistelmällä. Se on mukaelma tästä Ken Clarkin skriptistä.

Avaa Automator, tee uusi kansiotoiminto (Folder Action) ja aseta vahdittavaksi kansioksi /Volumes – yllälinkattu Clarkin sivu neuvoo keinot.

Sitten lisää AppleScript-palikka, jonka sisältö on suunnilleen


tell application "Evernote"
set theFile to "/Volumes/Kindle/documents/My Clippings.txt"
open for access theFile
set fileContents to (read theFile as «class utf8»)
close access theFile
create note title "My Clippings " with text fileContents notebook "Omat"
synchronize
end tell

Muutettavat asiat ovat create note -rivillä. Title ”My Clippings” määrää muistiinpanon nimeksi ”My Clippings” ja notebook ”Omat” tallentaa tiedon muistikirjaan Omat. Siinä kaikki. Tallenna ja tadaa!

Mitä Google Readerin jälkeen?

Google Reader suljetaan huomenna.

Google Reader: 0

Selviytymisstrategiani on ollut lukea internet tyhjäksi. Tällä hetkellä Google Readerissani ei ole yhtään lukematonta juttua, joten voin kopioida tilaustiedot uuteen palveluun, merkitä siellä kaikki jutut luetuiksi ja aloittaa huomenna alusta. Netistä löytyy ohjeet täydellisen varmuuskopion tekemiseen.

Kun äsken tuijotin ylläolevaa ruutua tyhjästä Readerista, melkein liikutuin. RSS-lukija on kepeästi viiden hyödyllisimmän ohjelman joukossa (muut ovat selain, sähköpostiohjelma, tekstieditori ja Twitter). Vaikka näyttää siltä, että siirtymä uuteen ohjelmaan ei tuota isoja ongelmia, on vanhan ystävän hylkääminen kova paikka.

Sniff.

PS: Jaa missäkö jatkan? Vaihtoehtoja ovat ainakin Feedly, AOL Reader, Newsblur ja Digg Reader. Kaikissa on heikkoutensa ja vahvuutensa, joten en ole vielä päättänyt.

AOL:n ohjelma muistuttaa fiilikseltään eniten Google Readeria, kun taas Feedly taas toimii taustajärjestelmänä, josta syötteensä voi lukea monella eri ohjelmalla.

Älä ole selkääntweettaaja

Twitter on maan mainio viestintäväline. Erityisen mainiota on se, että kaikki käyttäjät voivat periaatteessa jutella keskenään. Ei ole portinvartijoita, ei ystäväpyyntöjä tai muita filttereitä.

Siksipä on kummallista, kun Twitter-käyttäjät puhuvat toistensa teoista tai teksteistä ilman, että mainitsevat toisen osapuolen Twitter-tunnusta. Amerikkalainen antanut ilmiölle nimeksi subtweeting.

Minusta se voisi olla suomeksi selkääntweettaamista.

Toisin sanoen olisi hyvätapaista mainita hermoillekäyvät ihmiset nimeltä, jotta he voisivat edes teoriassa debatoida asiasta kanssasi. Säännölle on tietenkin poikkeuksia, mutta yleisesti ottaen olisi uljaampaa ja kohteliaampaa olla ampumatta puskista. Tweettisi ovat joka tapauksessa julkisia, kaikki näkevät kuka niiden kirjoittaja on ja myös kohteesi voi saada asian selville, joten mikset olisi reilu ja mainitsisi nimeä heti kärkeen?

Uskollinen lukija muistaa, että olen aiemminkin esittänyt uusia atk-suomennoksia, eikä kukaan ole käyttänyt niitä. Epäilen niin käyvän myös nyt.

Tekstiviestillä ei tavoita nopeiten

Perinteisesti kai ajatellaan, että tekstiviesti on nopein tapa saada viesti perille vastaanottajalle. Puheluun ei pysty aina vastaamaan, mutta viesti ilmestyy vastaanottajan puhelimeen lähes välittömästi.

Mutta jos haluat saada minut nopeasti kiinni, tekstari ei välttämättä toimi. Se kun välitetään ainoastaan puhelimeen, enkä ole aina puhelimen äärellä – tai siis en tuijota sen ruutua jatkuvasti (niin kummalliselta kuin tämä saattaakin kuulostaa).

Facebook- tai Google-pikaviesti on jo astetta parempi, koska se näkyy useamman kuin yhden laitteen ruudulla. Optimi olisi oikeastaan sähköposti, koska sellaista atk-laitetta minulla ei taida ollakaan, jonka ei tarkistaisi GMail-tililleni saapuneita viestejä vähän väliä. Tosin meilin ongelmana on, että tärkeät ja vähemmän tärkeät viestit menevät onnellisesti sekaisin.

Tjaah. Ehkä teidän ei kannata lähettää minulle ollenkaan viestejä.