Jos käytät Twitteriä, mutta et seuraa nimimerkillä @salanyymi julkaisevaa hahmoa (avainsanat leikkisä, intertekstuaalinen, hyperpaikallinen ja himokas), on elämässäsi aukko. Se kannattaa tukkia välittömästi näillä kahdella niksillä:

  1. lisää hänet seurattavien listalle
  2. jatka tämän sivun lukemista, koska sieltä tulee ihan justiinsa vastaan @salanyymin haastattelu

Jutustelimme eli kirjoitimme haastattelun Google Hangoutsissa parin kuukauden kuluessa, mutta taianomaisen editointini ansiosta sitä ei juuri huomaa.

Susta tuli lähes välittömästi tietyn Twitter-porukan suuri suosikki. Pohditaan syitä vähän myöhemmin, mutta mainitse aluksi yksi mielestäsi erityisen onnistunut oma tweettisi. Ja kerro myös, mikä teki siitä onnistuneen (tai salanyymimäisen).

Heti alkuun kuumottava grillaus, jonka tarkoitus ilmeisestikin on paitsi kaivaa mun onnistunein tweetti, myös syväluodata mut psykologisesti. Olenko sitä tyyppiä, joka pyydettäessä valitsemaan paras yksilö neljästätuhannesta ei ole tyytyväinen ennen kuin on käynyt ne kaikki läpi? Lyhyesti: olen. En aio kuitenkaan käydä niitä kaikkia läpi, vaan mainitsen muutamia jotka tulivat mieleeni.

Kulttuuriviittausten viljely ollut aina sydäntä lähellä, kuten tämä viittaus Korttipakkaan,

tai tämä Tabermann-pastissi:

Piti vielä kaivaa pari hetkestä syntynyttä runoa, joista pidän erityisesti. Ensimmäiset kertovat pastan valmistuksesta maailmassa, jossa ajatukset ovat jossain muualla, viimeinen kertoo matkasta vappubileisiin bussissa 23. En analysoi niitä sen kummemmin.

Vielä lopuksi pitää mainita yksi suosituimmista twiiteistäni (ainakin siinä mielessä siis onnistunut), nimittäin @PerBoyfriendin #hymyhaasteen herättämä vastareaktio, #panohaaste

Vähän vain jäi harmittamaan, ettei kukaan tainnut raportoida onnistuneesta haasteen suorittamisesta.

Bussi 23 oli mun ensimmäinen kotilinja Helsingissä. Siihen liittyy lämpimiä muistoja.

Itse olen matkustanut 23:lla täsmälleen kerran, tuon yhden vappumatkan.

Listaamistasi esimerkeistä voisi sanoa, että salanyymi on leikkisä, intertekstuaalinen, hyperpaikallinen ja himokas.

Analyysi on osuva, kenties käytän sitä twitter-biossani joku päivä.

Loikataan sitten vähän ajassa taaksepäin salanyymin syntyyn ja kehitykseen. Miten kauan olet tweetannut? Ja oliko sinulla etukäteen käsitys siitä, millainen salanyymi olisi Twitterissä vai oletko muokannut sitä/itseäsi matkan varrella paljonkin?

Minulla on myös omalla nimelläni muutaman vuoden ikäinen eikä kovin aktiivinen twittertili. Se on ollut lähinnä ammatillisessa käytössä. Päätin tehdä salanyymin koska halusin tweetata äidinkielelläni ja höpistä mistä sattuu häiritsemättä suomea osaamattomia seuraajia. Ei mulla ollut hajuakaan siitä mitä tulisin kirjoittamaan, esim. runoista tai sellaisesta. Seurasin muutamia mielenkiintoisen näköisiä tyyppejä joita löysin googlettamalla, vanhasta muistista ja twitterin omilla suosituksilla, ja siitä se sitten jotenkin lähti.

Olinkin melkein varma, ettet voinut olla Twitter-aloittelija. Ote oli liian varma. (Apua tautofoniaa.)

Itse asiassa mulla oli myös eräs tietty kiinnostava ihminen mielessä, jonka seurattavat kahlasin läpi ja bongasin kaikki mielenkiintoiset. Mietin saisinko hänet seuraamaan itseäni. Ennen pitkää sekin tapahtui.

Kai ymmärrät että nyt sinun on kerrottava, kuka se ”eräs kiinnostava ihminen” oli.

En luonnollisestikaan voi paljastaa julkisesti twitter-ihastukseni kohteita, hehän saattaisivat hämmentyä.

Millainen Twitter-aikataulusi on? Tämä kiinnostaa minua kahdesta syystä. Ensinnäkin välillä huomaan sinun julkaisevan luonnoksiin jääneitä twiittejä yhtenä pötkönä, eli ilmeisesti mietit asiaa koko ajan, muttet kuitenkaan postaa jatkuvasti. Miksi?

Luonnoksiin tulee talletettua lähinnä silloin kun keksin jotain mielestäni sillä hetkellä hyvää, mutta itsesensuuri iskee. Jossain vaiheessa kun huomaan että niitä on taas kerääntynyt sopivan kokoinen nippu, joko käsittelen ne loppuun tai sitten julkaisen ne sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat. Raakatimantteina [Gmail-hymiö, jota en saa kopioitua tähän]

Ja toisekseen se kiinnostaa siksi, että välillä favetat monta tweettiä putkeen. Siis: milloin käytät Twitteriä? (Päivän mittaan, viikon mittaan.)

Muuten aikatauluni on hyvin orgaaninen: twiittaan silloin kun tulee mieleen jotain joka on pakko jakaa, liikennevaloissa tai suihkussa tai ihan missä vaan. Twitteriä luen silloin kun on aikaa eikä varsinaista muuta tekemistä, eli aika usein työmatkoilla bussissa istuessa. Tämä tarjoaa myös oivat puitteet suosikointi- ja retweettaus-putkille.

Twitterin ulkopuolisessa maailmassa minulla on yleensä aika kiire, varsinkin viime aikoina on ollut vaikea löytää aikaa tälle rakkaalle harrastukselleni. Elämä!

Jännä kuulla, koska olen luullut, että ilman intensiivistä yhtäjaksoista ruudun tuijottamista Twitteristä ei saa mitään irti.

Ketä seuraat? Nimiä voi mainita, mutta enemmän haluaisin kuulla analyysiä siitä, mikä heistä tekee kiinnostavia.

Virrastani nopealla otannalla mainitsen joitakin minua kiehtovia ihmisiä:

  • @Plutokraatti, jonka suorastaan porilaisen itseironisista twiiteistä ei voi olla näkemättä läpi että tyypillä menee loppujen lopuksi oikeastaan aika hyvin.
  • @aninen ja @autosanoo ihanine dialogeineen (esimerkkinä täytyy mainita ns. ”pilsaattoritwiitti”)
  • @Filosofeeraaja on seuraamisen arvoinen vuoksi uniensa, joissa hän yleensä tappaa ihmisiä graafisesti. Onkohan hän sellainen psykopaatti?
  • @interneiti, jossa on monia muitakin mielenkiintoisia asioita kuin lainausmerkkien ”käyttö” sillä tavalla – kuten suhde itsesimilaarisiin kasveihin ja mangoihin

Sitten käännetään suunta ihan ympäri: Onko sinulla Twitter-inhokkeja? En tarkoita käyttäjiä vaan käyttötapoja, sellaisia piirteitä jotka eivät vain innosta.

On kolme asiaa joita ilman twitterini tulisi toimeen oikein hyvin.

  1. Englanninkieliset twiitit (ellei niissä ole jotain aivan timanttista)
  2. Automaattiset ”näin monta seurasi minua” -postaukset
  3. Lähes kaikki aiheesta jalkapallo (paitsi jos satun itse seuraamaan matsia). Jostain syystä kaikki hyvät tyypit twitterissä tuntuvat harrastavan futista tai pitävän siitä luonnottoman paljon
On aika katsoa peiliin. Miten sinusta tuli niin suosittu niin nopeasti? Ymmärrän kyllä, että puhun nyt erittäin pienestä viiteryhmästä tai kuplasta, mutta silti.

(Pitipäs tähän pohdiskella pitkään vastausta joka ei jollain tavalla kuvottanut)

Jos salanyymin sijoittaa lukuisten twitterin anonyymien tilien kontekstiin, niin en tiedä onko se suinkaan mitenkään äärimmäisen suosittu – katsotaan vaikka @PerBoyfriendiä. Yhteistä nimettömille on tietysti se, että he voivat pelotta sanoa mielenkiintoisia asioita, mikä tekee heistä haluttuja seuraamisen kohteita.

Jos kaikilla ihmisillä olisi mielenkiintoista sanottavaa ja he voisivat sanoa mitä haluavat välittämättä seurauksista, saisivat kaikki heti valtavan suosion. Anonymiteetti ratkaisee ainakin jälkimmäisen ongelman.

Jos minun pitäisi perustella miksi itse seuraan salanyymiä, niin se juttu olisi varmaankin ylä- ja alatyylin sujuva yhdisteleminen.

Kukapa ei haluaisi seurata tyyppiä joka samaan aikaan kritisoi ääneen keisarin uusia vaatteita ja samalla pukeutuu itse niihin?

Kyllä, tuo on minusta uskottava selitys. Yhteentörmäyttämiset ja yhteensopimattomuudet ovat kiinnostavia.

Vielä kaksi kysymystä, ellen saa yllättävää inspiraatiota. Ensimmäinen koskee työskentelytapojasi: syntyvätkö tweetit helposti? Tätähän sivuttiin aiemmin, kun kysyin Twitter-rytmistäsi.

Silloin kun niitä syntyy, niin syntyvät. Välillä ei synny. Kuten vaikkapa nyt on ollut pari viikkoa taukoa. Salanyymillä on intohimoja. Ja kesäloma. Mutta ei se twiittien määrä mikään itsetarkoitus ole.

Joskus tietysti jotain pientä kultahippusta pitää oikein hinkata että siitä saa täydellisen, ja siihen kuluu koko bussimatka tai istun yöllä kadulla kirjoittamassa. Mutta harvemmin.

Haastattelun grande finale on nyt käsillä. Puhutaan aiheesta, joka on selvästi lähellä sydäntäsi. Ja toteutetaan palvelujournalismin jaloimpia tavoitteita. Kerro siis meille, kuinka internetissä flirttaillaan oikein.

AHAHA. Anteeksi ensireaktioni. Palaan aiheeseen ”vietyäni roskat”.

Olen miettinyt tätä valtavasti. Suorastaan kuumeisesti. Melkeinpä voisi sanoa että koko ajan. Mitä enemmän olen miettinyt, sitä vankemmin olen tullut vakuuttuneeksi siitä, etten voi vastata kysymykseen lainkaan. Siispä tein kuten kuka tahansa itseään kunnioittava journalisti ja kirjoitin kymmenen kohdan listan.

KUINKA INTERNETISSÄ FLIRTTAILLAAN ”OIKEIN”

  1. Käyttäydy kuin Cheek. Mutta ilman itseironiaa. Onko Cheekillä itseironiaa? En tiedä. Mutta nukun paremmin silloin kun ajattelen, että on
  2. Ole rehellinen ja aito. Ole oma itsesi. Hymyile. Hymyile vaikka hampaat irvessä, perkele. Minullakin on hillitön virne tätä kirjoittaessani
  3. Jätä joskus rehellisyys eteiseen, ja ole joku muu
  4. Ole aidosti kiinnostunut ”kohteestasi”. Jos et ole aidosti kiinnostunut kohteestasi, ota uusi kohde
  5. Vaihda ”kohdetta” kuin housuja. Universaali rakkaus on aina ”in”, kysy vaikka Jeesukselta
  6. Katoa välillä kuukaudeksi ja tule takaisin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toimii aina, kysy vaikka Jeesukselta
  7. Käytä emoji-merkkejä luovasti. Lemppareitani on se kakka jolla on silmät, ja sitten kun niillä sormimerkeillä tekee sellasen sormi menee reikään -eleen niin se on tosi hauskaa sellaisten mielestä joille internet on aika uusi juttu. Ja monien muidenkin
  8. Puhu seksistä. Kaikki rakastavat seksiä. Kysy vaikka Jeesukselta (hihi)
  9. Kuvittele kohteesi alasti. Tämä oli alun perin vinkki johonkin toiseen juttuun mutta se auttaa varmasti flirtissäkin
  10. Haaveile vauvoista. Loppu hoituu itsestään

Tässä oli sydänvereni, ole hyvä. Toivottavasti tämä oli viimeinen kysymys, koska näiden vastaamiseen kuluva aika näyttää kasvavan eksponentiaalisesti.

Saanko lopuksi vielä lähettää terveisiä? Hyvää kesää kaikille!

Paljon kiitoksia. Terveiset menevät varmasti perille, onhan blogini Suomen luetuimpia Sulopuisto-nimisen henkilön pitämiä blogeja.

Aiemmat versiot:

There are no revisions for this post.