Itku sentään. Boratin piti olla vuoden hauskin elokuva, mutta kuinkas kävikään?

Otetaan esimerkiksi kohtaus, jossa Borat ja hänen tuottajansa menevät yöksi majataloon. Sen omistaa suloinen vanha juutalaispariskunta. Asian tajuaminen tietenkin säikäyttää Boratin.
Mutta mikä tässä on hauskaa, ellei tiedä Cohenin olevan itsekin juutalainen? Eikö hänen temppujensa perusajatus ole juuri siinä, että se paljastaa muiden ennakkoluulot? Miksi sen sijaan näytetään juutalaista näyttelijää, joka näyttelee pelkäävänsä juutalaisia?
Jos katsoja ei tuntisi Borat-hahmon taustoja etukäteen, olisiko tuo kohtaus edes hauska – ja miksi? Onko ylipäätään järkevää odottaa, että elokuvan menisi katsomaan joku, joka ei tunne jutun jujua?

Lue loput Borat-arviostani Kaistalta.