Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer on jokseenkin yhtä huono kuin edeltäjänsäkin.

Bringing Up Baby oli pirskutan hauska. Etenkin Hepburnin esittämä Susan Vance oli mieleeni, koska hän ei alistunut todellisuuden pikkumaisille vaatimuksille, vaan luotti sokeasti itseensä. (Se saattoi tuoda mieleeni jonkun oikean ihmisen, mutta ei nyt mennä siihen tässä) Plussaa dynamiikasta eli siitä, että herra Cary ”leuka” Grant jää alakynteen. Romanssikin toimii, koska älyttömältä tuntunut suhde vaihtaa suuntaa vasta aivan elokuvan lopussa, ts. sen annetaan muhia rauhassa (vrt. Ninotchka). Mielipidevaikuttaja H. Block on muuten kanssani varsin eri mieltä näiden kahden leffan keskinäisestä kiinnostavuudesta.

To Be or Not to Be flippaa hienosti miehen roolin nyhjykästä neroksi. Sitä paitsi lopetus on aivan mahtava. En sitten tiedä, miten uskaliaalta natsien vastaiset saarnat enää nykyään vaikuttavat, mutta nekään eivät hypi mitenkään mahdottomasti silmille. Vedenpinnan yläpuolelle jää tämä, kyllä maar.

I Hired a Contract Killer sisältää teh ultimate Aki Kaurismäki -replanAnteeksi, en ole tottunut puhumaan. Léaud istuu oikein hyvin kaurismäkeläiseksi epäprotagonistiksi ja lisäksi myönnän hänelle erikoismaininnan siitä, että Sami Kero näyttää samalta.

Ungdommens Rådskap eli Kova nuoruus oli Uudessa Kinossa näytetty dogma-dokumentti norjalaisesta koulun kymppiluokasta. (Veppisivuilla muuten puhutaan 80-minuuttisesta elokuvasta, eli olikohan kyseessä joku tv-edit?) Joka tapauksessa siihen oli saatu rakennettua mainio tarina, joka näyttää alussa täysin ennalta-arvattavalta ja stereotyyppiseltä, mutta vaihtaa kuitenkin suuntaa. Loppu oli sitä paitsi sydäntälämmittävän toiveikas.

Ice Age 2 oli parhaimmillaan silloin, kun sanat jätettiin sikseen ja keskityttiin fyysiseen komediaan. Ehkä hieman paradoksaalista on, että vaikka leffan ulkoasua oli selvästi isolla vaivalla viritetty realistiseksi (karvat, vesi, valo), parhaat kohdat olivat kauimpana realismista (orava jäärengas kaulassaan, eläimet tasapainoilemassa lohkareilla).

Peten luona nähty Breach oli ensimmäinen HD-leffa meikäläiselle. Se meinaa sanoa, että teknisestä puolesta ei ole napisemista. Tarina oli ihan jännä ja ostin näyttelijäsuoritukset, etenkin aina hauskan Chris Cooperin äksynä petturina. En täysin tajua, mikä tässä on saanut Amerikan kriitikot innostumaan, mutta ehkä se on se ”teattereissa oli kaikkea kuraa ja te missasitte tämän” -aspekti. Universal on muuten pistänyt leffan käsikirjoituksen nettiin.

Birth on elokuva, josta haluaisin pitää enemmän kuin teen. Se on kauniisti ohjattu, kuvattu ja leikattu. Näyttelijöiden kasvoille annetaan paljon tilaa ja aikaa, kohtauksia ei pätkitä pakonomaisilla reaktiokuvilla. Musiikkia ei käytetä alleviivaamaan jokaista toimintaa ja tunnetta. Kameratyöskentely on rauhallista ja siksi itsevarman oloista. Jonathan Glazer kelpaakin vastatodisteeksi niille, joiden mielestä musiikkivideotausta tarkoittaa, ettei ohjaaja ymmärrä tarinankerronnan päälle.

Mutta kun ongelmiakin on. Juoni on omaan makuuni liian hömppä ja liian reikäinen, vaikka normaalisti arvostankin aukkoja narratiivissa, sillä eivät ne Hollywood-leffoissa koskaan ole kovin suuria. Pulma on siinä, että Nicole Kidmanin hahmon reaktiot kuolleista palanneeseen mieheensä eivät yksinään ole niin kiinnostavia, että ne kannattelisivat koko elokuvaa. Se näkyy siinäkin, että lopetuksen epäselvyys saa kiinnostuskäyrän heti nousemaan. Cameron Bright on luontaisesti karismaattisen oloinen kaveri, mutta hänen epänäyttelemisensä käy varsin pian yksitoikkoiseksi ja tylsäksi. Enkä sitä paitsi suostu uskomaan, että Kidman voisi ihastua eroottisesti kymmenvuotiaaseen. Too creepy.

Aiheesta kiinnostuneiden kantsii lukea Robert C. Cumbow’n Why Is This Film Called Birth? ja Sergio Leone and the Infield Fly Rule -blogin merkintä The Mystery of Birth.

Molvern Callar oli (muistaakseni) tunnelmallinen ja kauniin pienieleinen elokuva.

Darwin’s Nightmare on mahtava, mahtava & mahtava. Siitä tuli jopa pikkaisen paha olo, kun näki miten perseestä asiat voivat olla. Suosittelen dokkareiden ystäville ja etenkin niiden vihaajille. Leffan saa halvalla vaikka DVD Pacificista.