Olen viime päivät kuvannut tavallista ahkerammin. Työkaluna on toiminut Nokia E90, jossa on aivan susipaska kamera: värit ovat mitä sattuu, kohinaa on kauheasti, kontrasti puuttuu kokonaan ja salama on kauhea.

Ovelana poikana olen kiertänyt ongelman väärinkäyttämällä kameraa tahallisesti. Tein oman esivalinnnan, joka vääntää kontrastin tappiin, pudottaa värit pois ja maksimoi herkkyyden. Toisin sanoen matkin jyrkkää ja herkkää mustavalkofilmiä.

Tällaista jälkeä siitä syntyy:

Siivoamassa

Softi Kallio

Roso

Lisää kuvia löytyy Flickristä.

Tärkeintä hommassa on se, että se on tehnyt kuvaamisesta hauskaa ja – ennen kaikkea – saanut unohtamaan välinerunkkauksen. Kuvaan toki yhä mieluusti Outin täysikennoisella 5D:llä tai eBaystä ostetulla Kiev 88:lla, mutta en ole koskaan oppinut kantamaan kameraa mukana. Kännykkä löytyy taskusta aina.

Toisekseen on mukava huomata, että ei sillä vekottimella juurikaan ole väliä. Tietenkään kännykällä ei saa otettua kaikenlaisia kuvia, mutta tarpeeksi monenlaista kyllä. Omat taitoni tulevat vastaan nopeammin kuin laitteen rajat.

Innoittajana toimi Shawn Roccon hieno Cellular Obscura.

Aiemmat versiot:

There are no revisions for this post.